Kuvablogi - 30 kuvaa lokakuulta

Bangkok, Thaimaa - Siam Discoveryssa ottamassa ravusta mittaa.

Krabi, Thaimaa - Matka Bangkokiin 12 tuntia...

Krabi, Thaimaa - Kun sataa, niin SATAA.

Koh Lipe, Thaimaa - Scubatri pysyy pinnalla vain kun Masteri pakottaa.

Lautta Langkawilta Satuniin, Malesia->Thaimaa, Vagabondit hengailee.

Langkawi, Malesia - Black Sand Beach on nahtavyys. Tavallaan.

Langkawi, Malesia - Pedon suuhun.

Langkawi, Malesia - Pedon kesyttaminen.

Langkawi, Malesia - Kavimme myos uimassa.

Langkawi, Malesia - Soimme hyvin.

Langkawi, Malesia - Seven Wells.

Langkawi, Malesia - Babylon ja kuuluisa Hippi Jarvela.

Langkawi, Malesia. Piste.

Hedonismi, Malesia.

Langkawi, Malesia - Erittain kuuluisa Diiva Jarvela lounastaa salamavalojen valkkyessa.

Georgetown, Malesia - Katri sairastaa.

Georgetown, Malesia - Aasialaista vieraanvaraisuutta.

Butterworth, Malesia. Photoshopped?

Ipoh, Malesia - Rauhallista mietiskelya (?)

Ipoh, Malesia - Se toinen Ipohin nahtavyys.

Kuala Lumpur, Malesia - Twin Towereiden maisemaa ei pari turistiakaan pilaa.

Kuala Lumpur, Malesia - Nice neighborhood. (Aiti Jarvelalle terveisia!)

Kuala Lumpur, Malesia - Tunnelma kohti kattoa. (Kuvassa kuuluisa Dancing Jarvela.)

Kuala Lumpur, Malesia - Bileet!

Kuala Lumpur, Malesia - asiat tarkeysjarjestyksessa.

Kuala Lumpur, Malesia - Onnellinen, mutta kokoa liian pieni Jarvela.

Hedonism, Malesia - Suurin ongelma on liian suuri juustokakku.

Kuala Lumpur, Malesia - Vagabondit.

Abu Dhabi, UAE - Jarvela totuttelee reppureissaamiseen Dinersin Loungessa.

Etihad Airways, Geneve - Abu Dhabi - Sleeping beauty.

ps. kuvissa esiintynyt Antti Peltonen liittyy taman blogin verbaaliseen ilotulitukseen.

Koh Lipe & Koh Lanta

Malesia vaihtui Thaimaaseen ja Langkawin saari pienen pieneen Koh Lipen saareen. Maisemat eivat juurikaan valkoisesta hiekasta ja turkoosista meresta edelleenkaan poikenneet, mutta matka Lipelle oli jotain ihan muuta.. Lahto Satunin satamasta oli ensinnakin puolisen tuntia myohassa ilmoitetusta aikataulusta ja saimmekin odotella tietamattomina paatistamme taikka sitten oikeasta lahtoajasta. Lahdon koittaessa meidat pakattiin muiden turistien ja paikallisten mukana pieneen speedboatiin, joka oli taynna erilaisia pahvilootia, irtonaisia kananmunia ja rakennustarvikkeita. Soviteltuamme koipemme sekaan, matka kohti Lipea alkoi. Horisontissa siinsivat pahaenteisina tummaa huokuvat pilvet ja puolivalissa matkaa jouduimmekin trooppisen myrskyn silmaan. Tuuli ja sade rummuttivat ja meri hyokyi allamme. Osa matkustajista oksensi, joku taisi menna poikaystavansa kainaloon turvaan ja paikalliset - no ne tietenkin vain nukkuivat... Toiset elavat meren aarella ja toiset Pyhajarven..

Paastyamme Koh Lipen rantaan helpotus oli melkoinen. Tyyni turkoosiaan hohtava meri ja varpaita polttava valkoinen hiekka toivottivat meidat tervetulleiksi. Nakkasimme rinkat selkaan ja lahdimme etsimaan yosijaa. Samaiselta rannalta loysimmekin Castaway resortin, joka osoittautui lottovoitoksi! Bungalowin saimme merimaisemin, resotti sijaitsi saaren rauhallisimmalla rannalla ja henkilokunta oli maailman ystavallisinta. Ainoa miinuspuoli oli kylma suihku, mutta yleensa sekin vain piristi hikista paivaa.

Lipella tarkoituksena oli ennen kaikkea paasta sukeltamaan. Minulle se siis tarkoitti kurssin suorittamista ja konkari-Antille tylsia sukelluksia aloittelijan kanssa.. Sukelluksia ei tarvinnut kaukaa hakea, silla Castawaylla on oma keskus.

Castaway oli varsin mukava paikka aloittaa sukeltaminen. Merien virtaukset olivat heikkoja, ja matalillakin sukelluksilla korallit tarjosi paljon nahtavaa. Sukeltaminen ylipaataan on kylla varmasti yksi hienoimmista asioista, joita on ikana paassyt kokemaan. Maailma pinnan alla on hiljainen ja rauhallinen. Korallin lainehtiessa lempeasti aaltojen mukana ja varikkaiden kalaparvien liidellessa, tuntuu unohtuvan koko maanpaallinen elama. Tata haluan lisaa!

Koh Lipella paivani kuluivat siis pinnan alla ja nena kiinni kurssikirjassa. Paivat olivat hurjan raskaita ja oisin uni maittoi..

Lipelta jatkoimme matkaamme seuraavalle saarella, Koh Lantalle. Meri oli meille suotuisa, mutta silti paadyimme ottamaan autokyydin Lantalle saakka... Muutaman lauttakyydin ja loputtomien mutkien jalkeen paasimme hotelliimme.

Lantalla me LEPASIMME. Hotellihuoneesta paasi suoraan altaaseen ja takaisin huoneeseen. Hellimme itseamme hyvalla ruoalla ja kylpylahoidoilla. Ainoan kulttuurikierroksen teimme naapurirannalle, josta loysimme oikeinkin nautittavan bungalowin. Ja bungalowista vielapa rentouttavia juomia rahaa vastaan! Tahankin saimme kulutettua nelja kovin tarkeaa paivaa.

Penang & Langkawi

Ipohista bussittelimme Peninsulan pohjoiseen kolkkaan Butterworthiin, josta taasen lautalla Penangin saarelle Georgetowniin. Georgetownin suuria pilvenpiirtajia katsellessa, ei olo ollut taysin sellainen, kuin yleensa saarelle mentaessa on. Miten niin SAARESSA voisi olla suurkaupunki? Ipohissa tapasimmekin eraan kokin, joka kylla kertoi Georgetownin olevan Kuala Lumpurin jalkeen kehittyvin kaupunki Malesiassa.

Rinkkojen hiertaessa selkaa ja auringon karistaessa poskipaata, urheasti trekkailimme lautalta hotellille. Katu oli todella ahdas ja Malesialaiseen tapaan liikennetta taysin mahdoton ennakoida. Suuren rinkan kanssa se oli todella ahdistavaa, silla pelkasi jaavansa kiinni jokaiseen ohittavaan masiinaan repun naruista.

Georgetown on hyvin vanha kaupunki ja siten tietenkin kovin kuuluisa kaikenmoisista antiikkisista pytingeista. Lahdimmekin Antin kanssa seikkailuun. Seikkailun alkutaipaleen keskeytti kuumuus ja jano siis bisselle oli paastava. Seuraavaksi matkaamme hieman hidasti trooppinen ukkosmyrsky, jonka pitelemiseksi paatimme menna syomaan hyvaa intialaista ruokaa. Myrskyn laannuttua ja vatsojen taytyttya lahdimme reippaina jatkamaan matkaa. Temppeli toisensa jalkeen tuli kylla vastaan, mutta harmittavasti ne olivat kovinkin samankaltaisia. Ainoastaan Malesian kuninkaan palatsi nayttikin joltain. Ainakin, kun mietti sita, etta pytinki on vain sita varten pystyssa, jos arvon kingi joku paiva sattuukin vierailulle Penangille... Gah. Taalla kylla turhamaisuus on jotain, uskontoon ja politiikkaan kylla riittaa massia, mutta silti kansa kerjaa kadulla ja auu jos jonkilaisissa morskissa.
Retkellamme vastaan tuli myos kehotuskyltti olla kavelematta tietylla kadulla ampumisen uhalla, pahainen rottaperhe, travellerien ghetto ja lankkaribaari.
Takaisin hotellille kavelimmekin islamilaisen uskontobakkanaalin pauhatessa ja salamoiden valkkyessa viela meren ylla..

TURISTIRIPULI a.k.a RUIKULIRIESKA

Seuraavana aamuna pytty tytisi ja tytto tarisi. Intialainen oli tehnyt tehtavansa (vaikkakin valttelin paukkulassia!!) Koko paiva sujui tiukasti lakanan ja pytyn valissa. Vaikka olo olikin inha, silti turvaa riitti, Antti kun ei jattanyt minua hetkeksikaan yksin, vaan halusi minun kanssa sairastaa. Penang siis suremmalti osin jai nakematta, mutta sinnehan ehtii ehka myohemminkin.

Seuraavana aamuna olo oli jo hyva ja reilu kahden tunnin lauttamatka Langkawille meni hyvin. Hotellimme Casa del Mar on ihan luxus ja nakoala huoneestamme suoraan merelle ei ainakaan ole pahitteeksi. Ensimmainen paiva sujui makoillessa altaalla ja nauttiessa auringosta. Paiva sujuikin hyvin, mutta illalla taasen huono-oloisuus otti minusta vallan... Seuraava yo ja paiva menivat taas sairastaessa. Koska tauti oli jatkunut jo niin pitkaan, eika mikaan pysynyt sisalla, aloin syoda antibioottia. Laakkeesta tuli, jos mahdollista viela huonompi olla.
Muutaman paivan siis ruokanani oli salmiakkipastillit ja pullovesi. Kylla siina tuli jo vahan kyyneleitakin ja aitia ikava, kun olo vain huononi.

Tana aamuna olen ottanut viimeisen laakkeen, tilannut aamiaiseksi pannukakkua mustikoilla, banaanilla, voilla ja siirapilla, ja olo on mahtava! Langkawin tutkiminen siis voi todella alkaa; taalta tullaan lepakkoluolat, vesiputoukset, snorklaus ja moottoripyora!

Nyt saimme jo Antin kanssa kuvat ladattua koneelle, mutta taalla on niin hidas nettiyhteys, ettei ne ladaudu nettiin saakka... Alkaa huoliko, kylla ne viela saadaa.

Kuala Lumpur & Ipoh

Vietimme Kuala Lumpurissa kaiken kaikkiaan nelja paivaa. Siina ajassa ehti nahda vain vilauksen, mutta suurkaupungin jattaminen tuntui myoskin ihan mukavalta. Kuala Lumpur kun ei ole kavelijan kaupunki.. Liikenteen melu ja saasteet ovat loppumaton riesa. Vagabondeilla trekkaaminen keskustassa on mahdollista, muttei turvallisuuden puitteissa kovin suotavaa; mopot ja autot ajelevat surutta pain punaisia ja suojateita ei oikeastaan ole missaan.. Taksilla hurrailu ei ole kallista, mutta suurruuhkassa nekaan eivat etene minnekaan. Voimmekin suositella monorailin ( paikallinen ratikka kaupungin ylla) kayttoa. Raideverkosto on tosi kattava ja maisemat kaupungin ylla hienot.

Mutta liikenne olikin sitten kaupungin ainut vaara. Laukkuvarkaista ei ollut hajuakaan edes vilkkaassa chinatownissa, puhumattakaan yokerhoista. Loysimme Kuala Lumpurista varsin kattavan yokerhokujan, jossa ei muita travellereita (onneksi) nakynyt. Kannattaakin siis jattaa turisteille mainostettu Beach club (ellei sitten halua nuoria thaityttoja...) ja kysella paikallisilta parhaista menomestoista. Juomat oli hyvia -JA USEIN NAISILLE ILMAISIA!!!-, palvelu ystavallista ja tanssilattiat liiankin houkuttelevia... Ilta oli hauska, mutta kannattaa myos tankata vetta riittavasti.. Taalla lampo yhdistettyna alkoholiin on melko kuivattava setti, jolloin se saattaa vaikuttaa seuraavaan paivaan lamauttavasti. Varovainen kannattaa aina olla, silla miljoonan ihmisen joukkoon mahtuu myos rosmonkeja..

KL:ssa shoppailimme uupuvat varusteet kasaan, ja vahan tietty ylimaaraista. Loysin nimittain kaksi niiiiiin kivaa iltamekkoa ja kengat. Mutta arvatkaapa! EDES AASIASTA EI LOYDY TAPEEKSI PIENIA KENKIA MINULLE! Myyjat viela katselivat moneen kertaan epatoivoisina mahtuuko koko 35 laskin "americanon" turvonneesen jalkaan. Vagabondit vaistyivat hetkeksi, iskin korkkarin jalkaan ja seuraavaksi kysyin pienempaa kokoa. Myyjattarien naamat venahtivat ja paataan pudistellen valittelivat, ettei pienempia kokoja ole... Harmi... No, kengat piti silti saada, olihan niissa sentaan remmit, jotka voi kiristaa.

Viimeisena iltana menimme syomaan Menara KL:n. Se on n.200m korkea vesitornin nakoinen rakennus, jonka huipulla on ravintola. Nakymat kaupunkiin olivat aivan mielettoman upeat! Valomeri tuntui vain jatkuvat ja jatkuvan... Ja koimme myoskin trooppisen myrskyn sielta korkeuksista. (harmi etten saa tanne taaskaan kuvia, koitan paiivittaa jossain vaiheessa omanlaisensa kuvablogin) Kun olimme ruokailleet korkealla, paatimme menna Kuala Lumpurin hienostoclubiin SkyBariin. Skybar puolestaan on Traders -hotellin ylakerrassa ja sieltakin on hienot maisemat kaupungin ylle. Mutteivat ne enaa tuntuneet niin hienoilta, kun oli Menarasta katsellut.. Niimpa keskityimme baarin mahtaviin drinkkeihin. Antti sai myos palavan sellaisen.

Seuraava aamuna loikkasimme bussiin(jossa oli torakoita!) ja matkasimme kansirannikkoa pitkin Ipohiin. Ipoh on n. Helsingin kokoinen kaupunki, joka on erityisen tunnettu pyhista luolistaan.. Lonely Planetin hehkutuksen jalkeen paatimmekin painua luoliin meditoimaan, mutta ne olivatkin Malesian joulumaa... Kaikki oli myytavana ja turisteille suunnattua. Minkaalaisia pyhia viboja ei kylla paikasta saanut ja viimeistaan ahdisteleva taksikuski teki retkesta kaikkea muuta kuin pyhan. Apinoita siella oli, ne oli ihan hauskoja.

Ipoh on Brittien siirtomaavallan aikana rakentama kaivoskaupunki vuorien kupeessa. Kuulostaa ehka kivalta, mutta kaupunki on todella ransistynyt, eika oikeastaan nahtavaa juuri ole. Maisemat ovat hienot ja muita turisteja ei nay, mutta muuten aika mitaan sanomaton.
Onneksi meidan hotellissa on uima-allas (jota ei kukaan kayta) ja ilma aurinkoinen!

Huomenna matka jatkuu kohti Penangia, Georgetownia.

Vagabondit kuittaa nettikahvilasta ja taitaa menna keilaamaan.