Penang & Langkawi

Ipohista bussittelimme Peninsulan pohjoiseen kolkkaan Butterworthiin, josta taasen lautalla Penangin saarelle Georgetowniin. Georgetownin suuria pilvenpiirtajia katsellessa, ei olo ollut taysin sellainen, kuin yleensa saarelle mentaessa on. Miten niin SAARESSA voisi olla suurkaupunki? Ipohissa tapasimmekin eraan kokin, joka kylla kertoi Georgetownin olevan Kuala Lumpurin jalkeen kehittyvin kaupunki Malesiassa.

Rinkkojen hiertaessa selkaa ja auringon karistaessa poskipaata, urheasti trekkailimme lautalta hotellille. Katu oli todella ahdas ja Malesialaiseen tapaan liikennetta taysin mahdoton ennakoida. Suuren rinkan kanssa se oli todella ahdistavaa, silla pelkasi jaavansa kiinni jokaiseen ohittavaan masiinaan repun naruista.

Georgetown on hyvin vanha kaupunki ja siten tietenkin kovin kuuluisa kaikenmoisista antiikkisista pytingeista. Lahdimmekin Antin kanssa seikkailuun. Seikkailun alkutaipaleen keskeytti kuumuus ja jano siis bisselle oli paastava. Seuraavaksi matkaamme hieman hidasti trooppinen ukkosmyrsky, jonka pitelemiseksi paatimme menna syomaan hyvaa intialaista ruokaa. Myrskyn laannuttua ja vatsojen taytyttya lahdimme reippaina jatkamaan matkaa. Temppeli toisensa jalkeen tuli kylla vastaan, mutta harmittavasti ne olivat kovinkin samankaltaisia. Ainoastaan Malesian kuninkaan palatsi nayttikin joltain. Ainakin, kun mietti sita, etta pytinki on vain sita varten pystyssa, jos arvon kingi joku paiva sattuukin vierailulle Penangille... Gah. Taalla kylla turhamaisuus on jotain, uskontoon ja politiikkaan kylla riittaa massia, mutta silti kansa kerjaa kadulla ja auu jos jonkilaisissa morskissa.
Retkellamme vastaan tuli myos kehotuskyltti olla kavelematta tietylla kadulla ampumisen uhalla, pahainen rottaperhe, travellerien ghetto ja lankkaribaari.
Takaisin hotellille kavelimmekin islamilaisen uskontobakkanaalin pauhatessa ja salamoiden valkkyessa viela meren ylla..

TURISTIRIPULI a.k.a RUIKULIRIESKA

Seuraavana aamuna pytty tytisi ja tytto tarisi. Intialainen oli tehnyt tehtavansa (vaikkakin valttelin paukkulassia!!) Koko paiva sujui tiukasti lakanan ja pytyn valissa. Vaikka olo olikin inha, silti turvaa riitti, Antti kun ei jattanyt minua hetkeksikaan yksin, vaan halusi minun kanssa sairastaa. Penang siis suremmalti osin jai nakematta, mutta sinnehan ehtii ehka myohemminkin.

Seuraavana aamuna olo oli jo hyva ja reilu kahden tunnin lauttamatka Langkawille meni hyvin. Hotellimme Casa del Mar on ihan luxus ja nakoala huoneestamme suoraan merelle ei ainakaan ole pahitteeksi. Ensimmainen paiva sujui makoillessa altaalla ja nauttiessa auringosta. Paiva sujuikin hyvin, mutta illalla taasen huono-oloisuus otti minusta vallan... Seuraava yo ja paiva menivat taas sairastaessa. Koska tauti oli jatkunut jo niin pitkaan, eika mikaan pysynyt sisalla, aloin syoda antibioottia. Laakkeesta tuli, jos mahdollista viela huonompi olla.
Muutaman paivan siis ruokanani oli salmiakkipastillit ja pullovesi. Kylla siina tuli jo vahan kyyneleitakin ja aitia ikava, kun olo vain huononi.

Tana aamuna olen ottanut viimeisen laakkeen, tilannut aamiaiseksi pannukakkua mustikoilla, banaanilla, voilla ja siirapilla, ja olo on mahtava! Langkawin tutkiminen siis voi todella alkaa; taalta tullaan lepakkoluolat, vesiputoukset, snorklaus ja moottoripyora!

Nyt saimme jo Antin kanssa kuvat ladattua koneelle, mutta taalla on niin hidas nettiyhteys, ettei ne ladaudu nettiin saakka... Alkaa huoliko, kylla ne viela saadaa.