keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sadepäivän pakomatka.

Koska syksy päätti alkaa näin kertalaakista ajattelin koota kaikista aurinkoisimmat muistot yhteen. Tehtävä ei ole ihan helpo, koska kuvia on niin kamalan paljon. Lähemmäs 10 000 koko reissun ajalta... Mutta eipä tuonne uloskaan ole ihan kauhea kiire. Vilttiä tiukemmin ympärille, kahvia mukiin ja selaamaan.

Onnistuimme muuten hävittämään kameramme jonnekin päin Ranskan Pyreneitä viime talvena.. Nooooh, onneksi kaikki kuvat ovat koneella (ja kovalevyllä ! ) tallessa.

Australia, Barossa Valley. Viinitilalla kahvia nautiskelemassa...

Lämpöisin uudenvuodenaatonaatto Sydneyn puistossa. Tuoreet kirsikat maistuivat!

Mmmmm.... Malediivit. Ehkä kaunein paratiisi ikinä. Hiekka oli oikeasti valkoista ja meri turkoosia. 

Malediiveilla sukeltamassa. Hienoimpia sukelluksia reissulla. Vesi oli kirkasta ja lämpöistä, koralli tervettä ja kalat tyytyväisiä, kaikesta päätellen.

Fijin auringonlasku riippumatosta. Myös joka aamuinen jooga auringonnousun aikaan oli rentouttava tapa herätä päivään. 

Meidän koti Havajin Big Islandilla. Siellä meni kuukausi hujauksessa!

Balilla sukeltamassa. Mantoja ei valitettavasti näkynyt, mutta mola mola ja kirkas vesi korvasi kaiken.


Kuvat eivät olleet missään loogisessa tai kronologisessa järjestyksessä. Kohteistamme esillä nyt siis vain muutamia helmiä.. Kyllä muuallakin paistoi aurinko ja oli ihan mukavaa, mutta kuvien läpikäymiseen olisi mennyt viikkotolkulla aikaa.
Hirmuinen matkakuume valtasi mielen... Mutta kuun lopulla lähdetään Amsterdamiin ja (minuutti sitten ostettiin liput) joulukuussa Karibialle Curacaoon! 


tiistai 13. elokuuta 2013

Viva Las Vegas!

Los Angelesista matkamme jatkui autiomaan halki kohti syntien synnyinmaata Las Vegasia. Matka oli uuvuttavan pitkä ja epätodellisen kuuma. Lämpötila kuumimmillaan kipusi aina 100 Farenheitiin eli lähemmäs 40 asteeseen. Lähdimme Vegasista sen verran myöhään ettemme jaksaneet ajaa koko matkaa pötköön, vaan yövyimme pikkuruisessa kylässä. Motellimme oli melko pieni ja sympaattinen, ulkonäöllisesti Psyko -elokuvista tuttu Road Motel tyyppinen ratkaisu. Kylä muutoin koostui muutamasta bensa-asemasta ja krouvista, jossa myös söimme illallisen. Krouvin tarjoillijat ja useimmat asiakkaat näyttivät tulevan suoraan Sons of Anarchyn kuvauksista... Meille annettiin pitkiä katseita, mutta tarjoilu oli erinomaisen ystävällistä ja ruokakin käypäisää (ottaen huomioon lokaatiomme keskellä aavikkoa)

Seuraavana aamuna, kun lämpötila hipuili jo 30 asteen rajaa, pakkasimme auton ja jatkoimme matkaa kohti Vegasia. Moottoritien varrella oli muutamia pienempiä kasinoita. Siellä on varmasti halvempaa, mutta ihmettele kyllä kuka sinne ikinä eksyy... Tien varteen oli pystytetty myös seurantarjoamispalveluita mainostavia plakaatteja. Eikä kovinkaan hienovaraisia sellaisia. Kuvissa tyttäret esittelivät sulojaan ja alla luki osoite sekä puhelinnumero. Minua hieman ellotti, mutta ajattelin että kaupunkiin päästyä ne loppuisivat.

Vegasiin saapuminen päivällä ei ehkä tarjonnut niin huikentelevaa oasista kuin iltavaloissaan, mutta hämmennys yhtäkkisistä pilvenpiirtäjistä, lentokentästä ja Eiffeltornista oli kieltämättä aikamoinen. Pysähdyimme nostamaan katon, jotta näkisimme paremmin ulos. Ajoimme Vegas Stripiä (pääkatu) hetken matkaa, mutta hotellimme olikin ihan keskustassa. Saimme auton parkkiin, tavarat kantoon ja hikiset itsemme Hiltonin aulaan. Antti oli varannut minulle yllätyksen ja huoneemme olikin yhden makuuhuoneen sviitti hotellin yläkerroksissa. Huoneistossa oli lattiasta kattoon ikkunat joista näki Eiffelin sekä Bellagion suihkulähteen. Täytyy sanoa, että hotellimme oli täysi nappi. Se oli hieman sivussa stripiltä ja aivan uusi. Yökerhon melu ei siis kuulunut, eikä edes toisella puolella olevan lentokentänkään. Alakerran kuntosali oli menettelevä, mutta uima-allas aivan täydellinen. Eikä 40 asteen helteessä päivisin muuta jaksanutkaan. Hotellin toisessa päässä oleva ostoskeskus tarjosi päivisin nopeita ja halpoja lounaita.

Täytyy sanoa, että ensimmäinen päivä Vegasissa oli shokki. Kaikki oli ihan erilaista, mitä odotti. Kaupunki oli melko pieni, likainen ja jotenkin ...käpyinen... Stripillä jaettiin kortteja, joissa mainostettiin samoja tyttäriä moottoritien varrelta. Vaikka kuljimme käsi kädessä Antillekin tungettiin kortteja koko ajan. Se oli melkoisen ahdistavaa. Kellon ympäri päissään kuljeskelevat ihmiset eivät niinkään hämmentäneet, vaan se että esimerkiksi ostoskeskuksesta sai pienestä mehubaarista muutaman litran viinadrinkin vaikka aamukahdeksalta, jos niin oli tarves. Kaikki se glamour ja luksus, jota elokuvissa annetaan ymmärtää hiipui hiljalleen.

Iltaisin, pimeän laskeuduttua Vegas oli tietenkin parhaimmillaan. Ihmiset olivat hyväntuulisia ja valoshow silmiähivelevä. Ainut ikävyys oli ihmisten paljous ja jonojen pituus. Minne halusitkaan, piti varata hyvissä ajoin ja bisnessketut ottivat siitä kaiken irti. Yökerhoissa ei päässyt edes istumaan ilman pöytävarausta, mutta taas pöytävaraus sisälsi, että on pakko ostaa vähintään 500 dollarilla juotavaa. Se on aika paljon kun on näin kaksistaan liikkeellä. Ulkona jaettiin "vip-rannekkeita" yökerhoihin. Niillä piti saada ilmaista juotavaa neideille ja lyhyemmän jonon. Pelkkää huijausta. Jono oli valtava, kaikilla oli rannekkeet ja kun vihdoin pääsimme ylös luvattuja ilmaisia juotavia varten olisi pitänyt saada alhaalta tikettejä. Jos haluaa mennä hakemaan niitä, pitää jonottaa uudelleen ylös. Ja istumapaikkoja ei ole. Ja mehudrinkki maksoi 15dollaria kappale. Meitä ärsytti ja otti päähän. Mutta kuten asioilla on tapana järjestyä, niin naapuribaarin manageri käveli ohitsemme ja kysyi kohteliaasti mitä oli tapahtunut. Hän ymmärtäväisesti tarjosi meille pöydän vain shamppanjapullon hinnalla.
Saimme sohvan, shamppanjan ja naapuripöytään redbullin omistajan, muutaman tunnetun näyttelijän ja vielä tunnetumman laulajan. Tutustuimme heihin ja yhdistimme pöytämme. Pian meitäkin ympäröi tummapukuiset turvamiehet ja ilta jatkui pitkälle yöhön.
Hotellille kävelimme ostoskeskuksen halki, otimme muutaman pizza slicen kainaloon ja vietimme seuraavan päivän altaalla parannellen.

Monien tunteiden ja yllätysten Vegas!

Vegasista on vain surkeita kuvia ja niitäkin on vähän. Meidän kamera koki tuolloin jotain tiivistysongelmia ja linssissä oli huurua koko ajan, joka pilasi kuvat. Ja ravintoloissa/yökerhoissa puhumattakaan kasinoista ei saanut kuvata.












Ostoskeskuksesta. Suuren konserttihallin ovi.
(Emme muuten käyneet yhdessäkään showssa.. Ne olivat melko tyyriitä ja mikään sillä hetkellä pyörivistä ei oikein inspannut)

Bellagion pihviravintola. Upea ruoka!
..surkea kuva. Linssissä sitä kosteutta..

Kasino. Pelattiinkin. Ei voitettu.

Vegas Strip!



perjantai 9. elokuuta 2013

Selviytymisopas pitkille ja vähän lyhyemmilekin lennoille.




Olen lentopelkoinen. Siinä. Sanottu.
Mutta olen myös lentopelkoinen, joka on tehnyt maailmanympärysmatkan ja lentänyt jos jonkinmoisella pärryyttimellä.

Lentopelkoisuuteni määrittäminen on hieman hankala käsittää. En pelkää koneen rysähtävän tonttiin hetkenä minä hyvänsä enkä pelkää että lentokone kaapattaisiin. En vain ymmärrä miten monta tonnia metallia saadaan ilmaan ja pysymään siellä. Kyse on siis pelosta tuntematonta kohtaan. Sitähän ihmiskunnan historiassa monet eivät olekaan kokeneet, eikun... Pelon lisäksi turbulenssi sekä laskeutuminen aiheuttaa minulle pahan olon. Vatsani kun on aivan käsittämättömän herkkä. Tästä selvennettäköön etten ole ollut ikinä vuoristoradassa sen takia.

Selviytyminen vaihe 1. Ennen lentoa.

Lentomukavuuteen kaikista eniten vaikuttaa hyvä suunnittelu. Mitkä lentoyhtiöt lentävät kohteeseen ja kuinka monella vaihdolla sinne pääsee. Budjettireissarin on hyvä muistaa mahtavat palvelut kuten vertaa.fi ja halvatlennot.fi. Ne vertaavat eri matkantarjoajien ja lentoyhtiöiden hintoja. Samalle lennolle kun nykyisin voi olla satojen eurojen erot matkantarjoajasta riippuen.

Suoralento vai välilaskujen kanssa? Suoralento on helppo, mutta useimmiten melko kallis valinta. Suorilla kannattaa panostaa lentoyhtiön valintaan, sillä useimmiten ne lennot ovat kaikista pisimpiä. 14 tuntia sillipurkissa ja yhteiseltä näytöltä tuleva Princess Diaries III alkaa tökkiä jo ensimmäisen tunnin aikana melko lujaa. Välilaskuilla matka kestää kauemmin, mutta pääsee lepäilemään ja haukkaamaan happea. Jos valilasku on yli 6 tuntia kannattaa kysellä yhtiösi tiskiltä hotellihuonetta. Sellaisen saa melko helposti ja maksutta. Lentopistepohatat ja maksullisten luottokorttien (Diners, AmEx) omistajat pääsevät loungeihin. Jos et kuulu heihin, ei kannata luovuttaa. Joskus pitkillä odotuksilla he heltyvät ja toisiin pääsee sisään melko kohtuullista korvausta vastaan. (kun vertaa mitä joutuu maksamaan lentokenttäravintolan annoksesta esim.) Ne ovat oikeita keitaita! On ruokaa, juomaa, netti, omat vessat ja joskus jopa suihkut!

Sitten ne lentoyhtiöt. Suomesta pääsee Aasiaan nykyisin helposti suorilla lennoilla, mutta hinta-(palvelun)laatu-suhde on melko onneton. Jalkatila on ahdas, viihdekeskus kehittyvä ja ainakin Bangkokin lennoilla ruokien välissä tilatut juomat sekä välipalat maksullisia. Suomesta kannattaneekin lentää kohteisiin Euroopan kautta. Itse osaan antaa hyviä vinkkejä vain Aasian suuntaan, sillä toiseen suuntaan emme lentäneet lainkaan. Palveluiltaan ja turvallisuudeltaan voin suositella lämpimästi Emirates Airlinesia, Etihad Airlinesia, Malaysian Airlinesia, Thai Airways ja Qatar Airwaysia. Palvelu on ystävällistä, kaikki  ruoat ja juomat kuuluvat hintaan (ja niitä tulee usein!) ja penkillä odottaa usein oman comfykit (kuulokkeet,lämpöiset sukat, korvatulpat, naamio, hampuharja, kosteuspyyhkeitä, peitto ja tyyny) Erityismaininta Emiraatille uusien koneiden economy -luokan tuoleista, joissa myös istuinosa liikkuu eteenpäin mahdollistaen paremmat unet ja mukavamman asennon selälle.
Ja jos voit, lennä business -luokassa. Hurjan leveät penkit kaatuvat nykyisin sängyiksi ja matkustusmukavuus nousee jälleen kerran uusiin ulottuvuuksiin. (Emiraateilla on Diamond -class, jonka omaan hyttiin kuuluu kylpyhuone suihkulla yms. tarpeellisella.)

Selviytyminen osa 2. Lennolle mukaan.

Matkamme aikana opin, että lennoilla palelen ja kuivun kuin orava talvella. Lentolaukun sisältö alkaa olla melkoisen vakio;

- kosteuttava nenäsuihke. Lisäilen tarvittaessa tai aina tunnin välein. Koneen tehokas ilmanvaihto kuivattaa nenän limakalvot joskus siihen pisteeseen, että kipu on sietämätön ja veri alkaa valumaan. (kosteuttavat silmätipat muuten teille piilolinssien käyttäjille tai kuivista silmistä kärsiville!) Itse käytän Naso NaCl ratiopharm 0,9%. Maksaa n. 7 euroa ja saa apteekista.
- kosteuttava voide käsille ja kasvoille. Levitän myös tunnin välein nenäsuihkeen yhteydessä. Suosittelen vaikkei tuntisi kuivuvansa. Ihanan raikastava tunne! Itse käytän Erisanin perusvoidetta. Muistathan että vierustoverisi saattaa olla hajuallerginen! Ole siis huomaavainen ja käytä vain hajusteetonta voidetta!
- Unisin yrttipilleri rentoutumiseen. Lennoilla ei saa käyttää nukahtamispillereitä hätätilanteiden tai veritulppariskin vuoksi, mutta unisin sisältää luontaisia yrttejä, jotka auttavat kehoa rentoutumaan. Kokeile ennen lentoa sopivuus itsellesi. Ostin myös Unital tabletteja, jotka lisäävät kehon melatoniinin tuotantoa. Minulle tuli tokkurainen ja ikävä olo. En siis käytä niitä lainkaan lennoilla.
-purkkaa avaamaan korvat
- särkylääkettä
- kurkkupastilleja. Ilmanvaihto aiheuttaa myös ikävää kurkkukipua.
-Villasukat!! Lämpöiset varpaat - lämpöinen keho. Villasukilla on myöskin rentouttava, kotomainen vaikutus.
-hyvä kirja ja lehtiä
- saronki. Käy peitosta tyynystä tai vaikkapa huivista.
-korvatulpat
-Sonyn lentokuulokkeet. Patterilla toimiva kohinan poistaja (noise cancelling headphones) on aivan mahtava! Lentokoneen kohina (ja naapurin muksun huuto)  häviää täysin. Kuulokkeilla on hieman hintaa, mutta vakuutan että ovat joka pennin arvoiset. Muista myös hommata lentoadapteri!
- bikinit ja t-paita, jos vaikka laukku jääkin omille teilleen.

Siinä minun laukkuni tärkeimmät. Viime lennolla oli mukana myös tabletti, jolle latasin Sinkkuelämää mukaan. Hömppää katsellessa menee aika nopeaan.

Selviytyminen osa 3. Lennolla.

Pitkillä lennoilla mukava vaatetus on selviytymisen perusta. Itse harrastan kerrospukeutumista. Parhaaksi todettu yhdistelmä on maximekko joustavasta kankaasta, kevyt neule ja huivi. Mekon alle voi sujauttaa legginsit koneessa, kohteeseen saavuttaessa riisuu ylimääräiset ja mekko on siisti ja kevyt tropiikkivaate. Kätevää, eikö?

Antilla on usein kollarit, t-paita ja huppari. Laukkuun lisäksi shortsit, jotka voi vaihtaa kentällä lämpöiseen päästessä.

Lennolla paikkojen valinta vaikuttaa mukavuuteen enemmän kuin arvata saattaa. Exit paikoilla on enemmän jalkatilaa kuin muilla, mutta joskus turvallisuussyistä penkkiä ei saa kallistettua taaksepäin. Sama homma vikariviläisillä - tosin ilman sitä ekstrajalkatilaa. Lapsiperheet taasen viihtyvät vessojen läheisyydessä yleensä osion ensimmäisessä rivissä, jossa taaperoilla on tilaa leikkiä jaloissa. Hyvät taaperoperheille, meluhaittaa muille. Koneen keskiosassa vessoille sekä koneen takaosaan hakemaan juotavia yms. on melko pitkä matka. Me olemme tykänneet olla koneen takaosiossa, jossa vessat ja juomat on lähellä mutta taaperot kaukana. Koneet pyritään täyttämään edestä ensin, joten useimmiten myös tyhjät penkit ovat takana. Siellä saattaa saada siis jopa oman penkkirivin käyttöönsä.


Tässä peruspiirteissään minun selviytymisoppaani pidemille ja miksei lyhyemmillekin lennoille. Lentomatkustaminen on oikeasti aika mukavaa ja ne pienetkin epämukavuudet voi hoitaa hyvällä valmistautumisella. Tärkein selviytymisvaruste on kuintekin hyvä matkakumppani viereisellä penkillä ja kohteen kuva kirkkaana mielessä.