Chaplinin pojanpoika naitettiin!

Goan jälkeen lähdimme etelämmäs, Gokarnaan. Gokarnassa riksakuski ajoi meidät pienen polun päähän ja nyökkäili innokkaasti polun suuntaan. Lähdimmekin rinkkoinemme laskeutumaan kivikkoista rinnettä alaspäin täysin tietämättöminä mitä olisi vastassa. Pitkän ajomatkan jälkeen rinkkojen kanssa trekkaaminen ei ollut kovinkaan miellyttävää.. Släpärit lipsuivat kivillä ja silmissä vilkkui skorpioninmyrkkykääreitä. Siis mihin me tultiin! Kulta kaivajaansa odottaa, sillä löysimme polun päästä rauhaisan rannan nimeltä Kudle beach.

Painelimme mukavan näköiseen maijoitusta tarjoavaan lafkaan ja kyselimme huonetta. Sellaisen saimme... Tosin kellarista. Siella oli hiekkaista ja pimeää. Ikkunoiden takana risteili koko ajan työntekijöitä ja mikä parasta, vessan/suihkun ikkunasta näki suoraan ulos ja siis myös sisään.. Saimme sen peitoksi onneksi pienen rievun. Olisi ollut melko inhottavaa siinä istuksia pöntöllä, kun paikalliset tuijottelee maisemia. Seuraavana aamuna saimmekin onneksi jo yläkerrasta huoneen ja vielä parvekkeella. Ei se elämä ihan auvoista ylhäälläkään ollut - siellä haisi ihan bensiini ja mun ahterini oli allerginen niiden lakanoille. Siinä sai sitten rasvailla hydrokortisonilla ja tuuletella, siis niitä bensan käryjä! En antanut häiriä, nää on vähän sellaisa "indian top quality" juttuja.

Rannat täällä Intiassa on kyllä hupaisia. Tai siis onkos siellä kotomaassa muka rannalla kävellyt lehmä kovinkin useasti vastaan? Täällä niitä risteilee päivät pitkät paikasta toiseen. Ja ne osaavat käyttää pyhää asemaansa hyödyksi. Yksikin mullikka varmoin askelin tuli maistamaan mun kookkonaspähkinääni. Eikun Shanti Shanti! (http://en.wikipedia.org/wiki/Shanti)
Toisaalta, rantojen jätehuollolliset ongelmat on ratkaistu - mansikille kun maistuu banskun ja ananaksen kuoret.

Elämä Kudle beachilla oli lempeää. Heräilimme puolenpäivän aikaan, käppäilimme rannalle kärtsäämään ja illalla auringonlaskuksi hörppimään chaita ennen illallista. Iloksemme saimme myös uusia ystäviä. Mukavan pariskunnan kanssa menikin useampi ilta jutustellessa. Yhtenä iltana vissiin vähän paikallista rommiakin.. Näkö ei onneksi keneltäkään lähtenyt, vaikka seuraavana päivänä eräänlainen tajuttomuuden tila vallitsikin. Itsehän olin fiksu ja jätin juomatta, mutta pieleen meni siltikin. Maha teki täydellisen stopin jota sitten seuraavana ilta ayervedisen sairaalan öljyillä paranneltiin. Onneksi oli apu lähellä!

Gokarna town oli mukavan pieni ja kotoinen. Vaikkakin palvelut ja putiikit oli enimmälti tarkoitettu turisteja varten, myös autenttista Intiaa löytyi. Kylän pikkuiset kujat ja vanhat Intialaiset fabut olivat mieleenpainuva kokemus. Yksikin herrasmies suli leveään hampaattomaan hymyyn kuullessaan turistin suusta Namasteen.

Loppuviimen ei oikeastaan ole hajuakaan montako päivää siellä tuli kuluneeksi.. Aika rullasi tavallaan ja me toisella. Eikä sillä ajalla nyt mitään väliäkään ole, mutta taitaa olla guesthousen omistajalla vähän paksumpi lomapakko kun päiviä sitten luulikaan...

Mansikki rantsulla. ..ja muovipullo..

P.S Viime perjantaina Charles Chaplinin pojanpoika naitettiin Kudle beachilla!

Hippejä, variksia ja yksi sammakko.

Dubaista jatkoimme matkaamme Intiaan, Mumbaihin. Kulttuurishokki oli melkoinen - yhdestä maailman rikkaimmasta maasta suurimpaan urbaanikaupunkiin, jossa 15 miljoona ihmistä elää toinen toistaan kurjemmissa oloissa.
Matkailu ei ole aina mukavaa. Joskus ei sinne päinkään. Ihmisten pahoinvointi oli niin käsin kosketeltavaa Mumbaissa. Kaikkialla oli roskaa, saastetta ja likaa. Ihmiset asuivat parhaimmillaan hylätyn näköisissä betonisissa kerrostaloissa, joiden seinät peittyivät homeesta ja liasta ja huonoimmillaan siltojen alla muutaman rievun suojissa. Hotellista poistuminen oli aina tuskan takana. Olisin halunnut auttaa jokaista ja toisaalta taas totta puhuen kaupungin likaisuus etosi. Ei ollut sellaista paikkaa tai nähtävyyttä, joita olisi halunnut lähteä katsomaan. Eikä taksillakaan uskaltanut matkustaa.. Intian liikennekulttuuri ei ole kaikista terveellisin - täällä kun ei ole minkäänlaisia liikennevaloja, kaistoja tai väistämisvelvollisuuksia. Se menee, kuka ehtii ja jos ei ehdi, niin... Vuosittain Intian teillä kuolee yli 80 000 ihmistä. Eli siis päivittäin. Ensimmäistä kertaa Mumbaissa itkin taksikyydissä pelosta.

Junalippujen saaminen ei tässä maassa myöskään ole mikään kovin helppo prosessi. Pitää olla passi todistamassa, että on viisumi ja parhaimmassa tapauksessa vielä kuitti rahoista, joilla ostat liput. Mutta mikä parasta, junaliput tulisi varata viikkoja etukäteen... Mikäli siis ei halua matkustaa kolmannessa luokassa kaikista kovimmilla puupenkeillä 15 tuntia. .... .... ....
No ei halua.

Goalle saavuimme (lentäen) uupuneina Mumbaista.Varoituksista huolimatta oli aika järkyttävää, mitä turismi voi pahimmillaan tehdä. Kaikenmaailman wannabehipatuksia vetämässä pilveä ja syömässä banana pancakeja ja juomassa tuotibisseä. Kai ne sitten menee kotiin ja on tyytyväisiä, kun ovat nähneet vähän Intiaa... Viikon jälkeen vaihdoimme pohjoisen rannalta eteläisimpään, jonka kehuttiin olevan kaikista kaunein Goalla. ....arvatkaa kahdesti montako krääsäkauppaa ja baaria tällä rannalla on....

Projektinamme onkin siis löytää aitoa Intialaista kulttuuria. Siis muutakin hyvää, kuin tikka masalaa!

(niin ja siis paikalliset mässyt on kyllä mielettömiä )

Seikkailu osa II. -aloitus-

Viimeinen viikko ennen matkaan lähtöä oli jälleen totaalinen kaaos. Onkohan se aina niin? Aina ennen jotain isoa tapahtumaa tai muutosta on pakko sählätä. Ainakin siis meillä teatterimaailmassa ei varmaan ikinä ole ollut ensi-iltaa, jonka kanssa ei olisi tullut kiire..

Matkaan kuitenkin päästiin ajallaan ja alkuperäistä suunnitelmaa noudattamatta lennettiin Dubaihin. Dubaissa oli siistiä, ystävällisiä ihmisiä (jotka on rikkaita ja hyvinvoivia), ilma oli mitä täydellisin monenlaisiin asukokonaisuuksiin, pilvenpiirtäjiä (silti kaupunki on aivan meren rannalla), shoppailuun pinta-alaa ihmistä kohden on varmaan joku tuhat neliötä puhumattakaan heidän upeista urheiluautoistaan! Onkohan siinä maassa mitään vikaa?

...No ainakin siellä on hirveän kallista... Ja meidän hotellin vieressä oli moskeija, josta hoilattiin rukousta tulemaan klo 5.45 alkaen railakkaasti koko päivä! Ja yksi perhanan pulu tuli joka aamu puluttamaan meidän ikkunan taakke. Tulppien kanssa nukkuminen sujui.

Paikallisten kanssa ei oikein päässyt juttuun. Ja kaapukansan säännöt oli vähän ahdistavat.. Ei sillä, että oltaisiin alkoholisteja tai seksihurjastelijoita, mutta onko se liikaa pyydetty, jos ravintolassa saisi hyvän pullon viiniä ja pusun rakkaalta...? Vaatesäännökset puolestaan oli odotettua väljemmät - polvien ja olkapäiden toivottiin peittyvän, mutta eipä vastaan kävellyt yhtä tahi kahta paikallista primadonnaa, joiden minimekot huikentelivat vesirajassa, paidan kaula-aukon ulettuessa nilkkoihin. Itse yritin pysytellä säädyllisenä.. Sentään.

Kaunista siellä oli. Ja mukavaa. Takseilla pääsi hurraamaan halvalla ja helposti. Ostoksia olisi varmasti tehnyt paljosti enemmänkin, mutta onnekseni (tai Antin onneksi?) minun sentään pitää kantaa omat rojuni. Kahta rinkkaa en sentään saa kulkemaan, vaikka aika Peppi olenkin...

Viikon jälkeen päätimme lähteä lämpimämpään - Intiaan!

Laiskuus vei naista!

Käytiin siis ennen joulua vielä Laosissa ja Kambodzassa ja oli mainiota. Tavattiin neljä upeaa ihmistä ja matkattiin heidän kanssa Thaimaasta Laosin läpi aina Kambodaan asti.

Laosissa parasta oli Luang Prabang ja Kambodzassa Sihanoukville ja "salasaaren" sukellukset!

En jaksa muistella. Menkää itse käymään!!


Jouluna tultiin Suomeen. Tietysti pahimpaan aikaan. Päivää ennen lentojamme uutisten superlööppi oli Euroopan lentokaaos.. Pääsimme kuitenkin mukavasti Suomen kamaralle.

Eka viikko meni sairastaessa ja loppuaika palellessa.

...Sitten alkoi uusi seikkailu....

Kuvablogi - Borneo, Thaimaa

Kuvia Borneosta seka Thaimaasta.

Vagabondit suunnistaa kohti Kota Kinabalun kansallispuistoa. Kota Kinabalu, Malesia.

Mount Kinabalun juurilla. Kota Kinabalu, Malesia.

Paaosassa piti olla maisemat pilvien ylta, mutta laskit turistit pilasivat senkin.
Kota Kinabalu, Malesia.

..kunnes paaosaan paasi maisemat...
Kamera ei valitettavasti tehnyt kunniaa oikeasti sille mita naimme.
Kota Kinabalu, Malesia.

Paadyttiinkin antarktikselle??!!
Kota Kinabalu, Malesia.

Kiitos luontoaiti tasta. Kota Kinabalu, Malesia.

Santsikierros! Sepilokin aappanipuisto, Sandakan, Malesia.

Borneon jalkeen palasimme Thaimaaseen ja aloitimme seikkailun maanlapi vuokra-autolla.

Ensimmainen kohteemme Thaimaassa oli Kanchanaburi.
Majoitusta Kwai-joen tuntumassa.

Kwai-joen silta... no niiiiiin, just se leffa.

Putous. Kanchanaburi, Thaimaa.

Kissat kesyina. Tiikeritemppeli, Kanchanaburi.

Kavimme katsomassa myos hyvin vanhoja kivia, Aytthaya, Thaimaa.

Sukhothai harjoittelemassa suurta juhlaa, Loi Kratongia varten.
Vanhan kaupungin kaikki temppelit ja lammet oli koristeltu kynttiloin seka valoin.
Sukhothai, Thaimaa.

Kartassa luki Big Tree - olihan se! Burman rajan tuntumassa, Thaimaa.

Se oli erilaista bilista! Pai, Thaimaa.

Nahtavyys. Kuumaa vetta, joka haisee madalta munalta. Pai, Thaimaa.

Valilla maasto vaati jareampia kulkuvalineita. Pai, Thaimaa.

Vihdoin Loi Kratong! Chiang Mai, Thaimaa.

Taivas oli taynna lyhtyja! Chiang Mai, Thaimaa.

Night Safarilla paasi lahelle kaikenlaisia otokoita. Chiang Mai, Thaimaa.

..siis hyvin lahelle.. Chiang Mai, Thaimaa.

Borneo - sademetsien saari

Borneo, tuo tuhansien vuorten ja sademetsien saari taynna tuntemattomia heimoja ja tutkimatonta aluetta! Paratiisisaaret odottavat asujaansa ja koskematon koralli sukeltajaansa. Niin mahtava ja seikkailullinen!

Mutta niin suuri.. Borneon saari jakautuu kolmeen eri maahan; Malesiaan, Indonesiaan ja Bruneihin. Saaren tutkimiseen kannattaa varata rutkasti aikaa. Meilla oli kymmenen paivaa ja ehdimme (talla kertaa) nahda vain osan Malesian puolta.

Kota Kinabaluun meidat ajoi varsin kunnianhimoinen hanke; valloittaa Mount Kinabalu.
Ylpeasti aina 4095 metriin saakka huikenteleva vuori on 20:ksi korkein vuori maailmassa, mutta kaypaisan haastava siltikin...

Yovyimme Kota Kinabalun kansallispuistossa ennen kipuamisen aloittamista. Tunnelma vuorten juurella kavi kovin kotoisaksi.. Lampoa oli korkeintaan 16 astetta ja vetta vihmoi - kuulostanee kovin tutulta sinne Suomeenkin? Vilukissana vedin nopeasti villasukat jalkaan ja kuumaa teeta kiduksiin. Varmaankin hassua, mutta oikeastaan hieman nautinkin kuunnella sateen ropinaa mokkimme katossa ja teemukin lampoa sormissa..

Kiipeaminen aloitettiin heti aamusta. Iltaisesta sateesta ei ollut enaa merkkejakaan, vaan aurinko loisteli kauniisti toivottaen meille matkaonnea. Aamun viileydessa oli siltikin helppo aloittaa matkaaminen sademetsan lapi. Emme valitettavasti olleet tarpeeksi onnekkaita nahdaksemme elaimia, mutta matkalla silmiamme helli kauniit vesiputoukset ja reheva viidakko.

Yha ylemmas yrittaessamme saavuimme pilvien tasolle ja harmiksemme maisemat vuorelta jaivat melko harmaiksi.. Puolessa valissa matkaa alkoi sataa vetta ja polut muuttuivat melko mutaisia ja liukkaita. Meita ristoreippaitahan se ei haitannut, vaan jatkoimme yoleiriin saakka kunniallisesti neljassa tunnissa.

Valileirissa, Laban Ratassa yovyimme melko nihkeasti jaetussa dormissa, vaikka toimisto meille olikin luvannut yksityisen huoneen.. Se ei siltikaan tassa leirikouluelamassa ollut pahinta, vain se ettei hikisen kiipeamisen jalkeen ylhaalla ollut lamminta vetta.. Suihku oli siis kirjaimellisesti hyvin jaatava kokemus.

Maisemat Laban Ratasta olivat uskomattomat! Sade oli vaistynyt jalleen auringon tielta ja auringon sateet hehkuivat pilvimassassa kaukana alapuolellamme. Auringon laskiessa nautimme illallisen ja paatimme lahtea lepaamaan ennen yon uurastusta. Heratys olisi kahdelta ja kiipeaminen alkaisi jo kolmelta, jotta ehtisimme auringonnousuksi huipulle.

Huonosti nukutun yon jalkeen jatkoimme matkaa. Taivas oli tahtikirkas ja yon viileys sen mukainen. Tunnelma kiiveta pelkan otsalampun varassa jyrkkaa kalliota ylospain oli hyvinkin jannittava. Huipulle paastyamme olo oli voittamaton! Hiljalleen aurinko alkoi nousta jylhien huippujen takaa ja maisema oli sanoin kuvaamattoman uskomaton! Taaksemme ilmestyi myos taydellisen kaaren muotoinen sateenkaari. Huipulle olisi voinut jaada viettamaan enemmankin aikaa, ellei siella olisi ollut niin hirmuisen kylma!

Matka huipulta alas sujui myos, vaikkeikaan ehka yhta mukavasti.. Lihakset alkoivat painaa ja matka tuntui vain jatkuvan ja jatkuvat.. Alhaalla meita helli onneksi lammin suihku!

Kinabalun kiipeamisen jalkeen vietimme Sandakanissa muutamia paivia lepuuttaen hyvin kipeita lihaksiamme. Otimme aurinkoa, soimme ja nukuimme hyvin. Sandakanissa kavimme myos katsomassa orankeja... Kierros oli vain n. kilometrin mittainen ja TAYNNA meluavia turisteja. Kuulemma siella olisi mahdollista nahda villiorankeja myos, mutta mutta.. Naimme kourallisen apinoita niiden syottohetkella. Ei siis ihan vastannut odotuksia.. Toivottavasti lipputulot menevat orankien hyvaksi.

Kaikenkaikkiaan Borneon matka oli kovinkin onnistunut, seuraavalla kerralla vain rutkasti lisaa aikaa!

Bangkok

Bangkokiin saapumisesta on vain hyvin hamaria muistikuvia. Ei, talla kertaa emme olleet niinkaan humalassa vaan ajaneet etelasta 12 tuntia paakaupunkiin. Vaikka kello olikin vasta vajaa kuusi aamulla Bangkok oli taydessa vauhdissa. Leppoisan saarielaman ja rankan bussimatkan jalkeen oli melkoisan haastavaa pitaa hermonsa kurissa. Riistohintaisen taksimatkan paatteksi paasimme hotellillemme ja nukkumaan.

Muutama fakta:

-Bangkokin saa: pilvinen, utuinen, tuskaisen kuuma, siis aina.
-Bangkokissa on aina ruuhka, siis aina, kellon ympari. En ymmarra mista ne ihmiset tulevat ja minne ne menevat.
-muutama fraasi jotka Bangkokin vierailun jalkeen jaavat mieleesi: massaaaaaaaa (massage), savadi kaaaaaaaaaa! (hyvaa paivaa), tuk tuk (paikallinen mopotaksi)

Tehtavamme Bangkokissa oli loytaa puku Antille ja iltapuku minulle. Etsinta aloitettiin ensimmaisena paivana ... ja se jatkui viela kaksi seuraavaa paivaa.. Luulisi miljoonakaupungin tuhansista okyostareista olevan tunguksi saakka iltapukua, muttapa kun ei ole. Kyllastyimme ja paatimme teettaa pukumme. Se on hyvinkin helppoa, silla tailoreita on aivan joka kulmassa. Laadun kanssa kannattaa vain olla tarkkana! Hyvan ystavan avulla loysimmekin luotettavan paikan ja puvut, juuri mielemme mukaisesti.

Yhden paivan pyhitimme turistikohteille. Temppeleita ja suuria Buddha-patsaita loytyi, seka ostettavaksi ihan kaikkea mita turistit nyt ylihintaan kaipaavatkaan.
Bangkokissa ehka kannattaa ennemminkin keskittya nautiskelemaan tuhansista upeista ravintoloista seka kapakoista. Niin me teimme ja hyva oli.

Kaikesta pitaen, Bangkok on oikein kiva kaupunki. Menkaa ja kokekaa.