Sri Lankan jälkeen päätimme stopata Delhiin ja katsomaan kuuluisaa hautuumaata.
Taj Mahalin rakennutti aikoinaan suuri muslimihallitsija Shah Jahan vaimonsa viimeiseksi leposijaksi. Kaksi muuta vaimoa saivat vain pienet linnakkeet Taj Mahalin liepeille.. Ymmärtäähän sen, paras vaimoista synnytti (muistaakseni) n.15 muksua 20 vuoden aikana. Vaimon hautasijaa rakensi 20 000 miestä ympäripäiväisesti 23 vuoden ajan.
Taj Mahal oli tietysti kaunis. Mutta koska Intialaiset eivät osaa pitää mistään huolta, eivät myöskään parhaasta turistihoukuttimestaan. Paikat ovat rapistuneet ja alueella lojuu kaikenlaisia rakennus- ja korjaustarvikkeita. Jos haluatte nähdä Taj Mahalin, menkää katsomaan sitä nyt.
Intiasta sain muistoksi mahataudin ja jatkoimme matkaa Nepaliin.
Nepalissa ensimmäisen viikon vietimme pääkaupunki Kathmandussa. Saimme huoneen kivasti kuudennesta kerroksesta upealla kattoterassilla! Terassimme idylliset kukkaistutukset sekä paikallisen modernistin taidonnäytös sisustamisesta.
Kathmandussa Thamelin alueella oli turistien iloksi ja riemuksi kaikki mitä ikinä keksiikään tarvitsevansa! Onneksi mukaan mahtui myös ihania kynttiläravintoloita ja pikkuruisia kahviloita. Thamelissa kadut oli tosi ahtaita ja koko ajan sai pelätä ettei jää tasin/tuktukin/mopon yliajamaksi, mutta Intian jälkeen oli tosi kivaa syödä muutakin kuin riisiä ja currya ja nauttia hieman roskattomammasta ympäristöstä. Kathmandussa sai myös pitkästä aikaa palanpainikkeeksi viiniä!
Thamelin tavarapaljoutta.
Viikon jälkeen matkaseurueemme sai piristävän lisän Suomesta. Sarin ja Jvanin kanssa matkamme jatkui Kathmandun pölyistä kohti Himalajan vuoristoa.
Nepalin liikenne on erityisen tunnettu päivittäisistä onnettomuuksistaan. Anttia ei edes 7 tunnin ralli vuoriston läpi haitannut, vaan teki matkaa iloisesti tuhisten.
Vihdoin matkaan! Ensimmäisen päivän kävely kesti vajaat 7 tuntia ja siihen sisältyi n. 5000 porrasta. Ei varmaan tarvitse kertoa, kuinka puhki oltiin, kun päästiin majapaikalle. Onneksi kauniimpaakin kauniimmat maisemat tekivät siitä vaivan arvoisen!
Aasit lomalla.
Aasit töissä.
Tienviittoja vuorella. "GHANDRUK 1h 45min" "BIRETHANTI 3h" "NAYAPULI 8848 steps" "GHANDRUK 4252 steps" ...mikään noista ei lohduttanut...
Toinen kyltti matkan varrella: "From here to 2 hour not find anything you can buy some mineral water & snickers. Thank you."
Miksi ihmeessä kirkot on aina niin kultakuorrutteisia? Vuorilla oltiin myös melkoisen vaatimattomia ja maanläheisiä.
Ensimmäiset lumihuiput paljastivat itsensä jo ensimmäisenä päivänä.
Nelipäiväisen trekkimme korkein kohta! Teimme sen. (11 tunnin trekkaamisen jälkeen.. Ja SEN jälkeen olimme väsyneitä!)
Polun varrella maahan pudonneita rhonodendron terälehtiä.
Fish Tail vuoren huippu. Fish tail on yksi Nepalin pyhimmistä vuorista, joten sinne kiipuiluun ei ole lupaa.
Lisää vuoristoa. Kuvassa Annapurna south (7000 jotain), Annapurna I (8000 jotain) ja Fish Tail (6000 jotain) Alhaalla Pokharan laaksoa.
Riippuliitovarjoilijoita Pokharan kaupungin yllä. Näytti kivalta.
Pokharan kaupan ylläri. Antti vetäisi esiin sipsipussin, jossa moinen mörkö majaili. Säikähdettiin myyjän kanssa, kun Antti venytteli äänihuuliaan!
Maisemana Pokharan järvi ja edessä kilometrin laskeutuminen...
Neljän päivän trekin jälkeen Sarin ja Jvanin piti jatkaa matkaa takaisin kotiin, mutta meillä oli sunnitteilla muutaman päivän lepäilyn jälkeen tehdä vielä 9 päivän trekki Annapurna basecampiin. Valitettavasti se jäi pelkäksi suunnitelmaksi, koska sairastuimme molemmat. Uutena suunnitelmana olikin lähteä oppaamme kotikylään vierailulle - kylään, jossa turisteja ei ole käynyt 10 vuoteen. Ei muuta kun kyytiin ja matkaan. Bussikin taas toivotti "Enjoy"
...and we really did... Bussiin tuli aivan täyteen, ja mukaan kiipesi yksi kilikin.
Reipas kantajamme Rames, tavaramme sekä oppaamme Dambar.
Kotonaan Dambar päätti kunniaksemme teurastaa yhden kanoistaan lounasta varten. Pikkupojat siellä jo kanan kimpussa...
Paikallinen keittiö ja kanan paloittelu. Dambarin kotikylä oli tosi pieni maalaiskylä, jossa talot oli tehty savesta. (käsittäen yhden suuren huoneen, kolme petiä ja 7 ihmistä. Keittiö oli talon edustalla)
Sain pikkaisen kilikaverin.
Bussin katolla matkaaminen on Nepalissa ihan yleinen juttu. Näin sitä vaan apinana katolla matkustellaan..
Meillä oli tarkoituksena Dambarin kotikylästä jatkaa trekkaamista, mutta minä en vaan parantunut... Viikon syömättömyyden jälkeen jaksoin juuri ja juuri makoilla sängyssä silmät auki. Trekki jäi siis vain haaveeksi..
Seuraavana päivänä sitten tulivatkin jo piipaa-autolla hakemaan. En nyt oikeasti ollut niin heikossa kunnossa, mutta olimme niin syrjäseudulla, ettei sinne saanut muuta autoa..
Oikeastaan se ambulanssimatka heikotti kaikista eniten - kukaan ei ikinä siinä maassa ole ajanut niin kovaa kuin tuo setä tuossa oikealla.
Lekuri määräsi kahta eri antibioottia, kipulääkettä ja runsaasti nestettä. Ne olisivat laittaneet mut jo sairaalassa jonkun nestepussin jatkoksi, mutta kohteliaasti kieltäydyin... Sairaalan lattialla oli kaikenlaisia tahroja (yh) ja HYVIN sairaita vanhuksia samassa avoimessa tilassa kanssani... Mielelläni en sitten ottanut itseeni mitään nepalilaista saraalapöpöä.
Sairaalan jälkeen saimme "siistin huoneen lähellä lentokenttää". Huoneessa homeen lisäksi asusteli miljoonia sokerimuurahaisia ja satoja hyttysiä. Emme sitten jääneet sinne sairastamaan..
Lentokentän lähtöaula.
Lentokentän vessat (ilman ovea) suoraan penkkien edessä. Itselle voisi tulla vähän ujopissa.
Meidän rutputtimme ja päivän lentoaika 15 min.
Takaisin Kthmandun maisemiin - mutta silti sivuun kaupungin saasteista ja korkeammalle. Sadekauden lähestyessä myös myrskyt kävivät mielenkiintoisiksi - rakeet olivat ainakin sormenpään kokoisia!
Takaisin Thamelissa.
Kathmandusta löydettiin myös pohjoisen Holmberggi! Se on tuommoinen lihansyöjä.
