Tämä juttu on nyt täydellisen off topic blogini kuvauksesta, mutta esiintyvänä taiteilijana koen suurta vastuuta antaa vastine alla olevalle tekstille.
"Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmassa on poliittiseksi ohjelmaksi harvinaisen pitkä kulttuuripoliittinen osio. Kulttuuri on 14-osaisen ohjelman alussa heti aatelinjausten jälkeen – siis paljon ennen talous- tai sosiaalipoliittisia osioita. Kulttuurista kirjassa kirjoitetaan yhtä paljon kuin veropolitiikasta.
Perussuomalaisten kulttuuriohjelma lähtee siinä, että kansalaisten kansallisylpeyttä pitää poliittisin keinoin kohentaa.
"Perussuomalaiset näkevät, että itsenäinen ja vauras Suomi on globaalistikin tarkastellen koko maapallomme ihmeellisimpiä saavutuksia."
Vaaliohjelmassa korostetaan Kalevalan merkitystä ja pahoitellaan, ettäEdelfeltin ja Gallen-Kallelan maalausten ja Sibeliuksen sävellysten merkitys suomalaisten yleissivistyksessä on vähentynyt.
"Valtion myöntämiä kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle", ohjelmassa lukee.
Ohjelman on toteuttanut 14-henkinen työryhmä puheenjohtajanaan perussuomalaisten varapuheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala.
Vesa-Matti Saarakkala, miksi kulttuuri on näin merkittävässä roolissa ohjelmassanne?
"Kulttuuriosio linkittyi hyvin aateosioon, koska siinä linjattiin suomalaisuutta ja kansan käsitettä."
Harva demokraattinen valtio enää määrittelee, minkä tyylisuunnan taide on hyvää ja minkä huonoa. Miksi vaaditte, että valtion tukeman taiteen pitää "vahvistaa suomalaista identiteettiä" ja ettei postmodernia taidetta pidä tukea?
"Toki me sallitaan tämmöisen taiteen esillepano, mutta me nähdään niin, että rehellisyyden nimissä on otettava kantaa, millaisesta taiteesta me pidetään enemmän ja millaisesta vähemmän."
Millainen taide vahvistaa suomalaista identiteettiä?
"Pitäisi päästä siihen, että tuotaisiin esille enemmän omaa näkemystä. Ei vain näkemystä siitä, mikä maailma on, vaan siitä, millaiseksi sen pitäisi muuttua. En osaa sanoa millaista se (taide) olisi. On päivänselvää, ettei olla kovin tyytyväisiä ylikansallisia systeemejä ja kiirettä kohtaan. Sitä on kritisoitu jo tosi kauan, pitäisi päästä eteenpäin.
Yksittäisten taiteilijoiden valtionavustuksista päättävät Taiteen keskustoimikunnassa taiteen asiantuntijat. Onko tämä hyvä tapa?
"Voisi lisätä tavallisia kansalaisia. Käytännössä ainoa mahdollisuus olisi se, että ne olisivat kansanedustajia. Me emme ole puolueena sellaisen aatteen takana, joka ei usko minkäänlaisten totuuksien olemassaoloon vaan sellaiseen hämmentämiseen."
Miten sinä tunnistat taideteoksen postmoderniksi?
"Postmodernistiseen taideteokseen vähän sisältyykin se, että siitä on vaikea ylipäätään tunnistaa, mikä tekele siinä on kyseessä. Siinähän on ideana väittää taiteeksi vähän mitä vain. Ei määrittely helppoa ole, mutta se, joka viestii kritiikkiä vailla ihanteita, on aika postmodernia."
Mitä mieltä olet modernismista, onko se hyvä vai paha suuntaus?
"Se oli oman aikakautensa tuote sekin. Se oli järjestelmien kulta-aikaa kuitenkin enemmän. Ihmisen pohtiminen on tärkeä teema, en oikein tiedä, oliko modernismi sellaista. Minusta se oli enemmän sellaista rakenteita ja kolossaalista tietyllä tavalla. Ihmisyyden pohtiminen ja yhteisöllisyys pitäisi nostaa keskiöön."
Onko sinulla mielessä taidesuunta, jossa yhteisöllisyys ja kansa nostettiin erityisesti esille?
"Kyllä kai sitten mennään taaksepäin sinne sadan vuoden taakse. En kuitenkaan tarkoita, että pitää tehdä samanlaisia taiteellisia teoksia, mutta idean pitäisi olla sama, eli enemmän näkemyksiä ihmisestä ja yhteisöstä."
Suurin osa tukirahoista jaetaan taidelaitoksille kuten Kansallisoopperalle, teattereille ja orkestereille. Pitäisikö näiden laitosten valtiontuen ehtona olla se, että niiden ohjelmisto on suomalaista identiteettiä vahvistavaa?
"Siitä on hyvä käydä keskustelua. Meidän mielestä se on niin, että suomalaisuusteema pitää ainakin näissä isommissa asioissa olla mukana merkittävällä tavalla. Ei se tarkoita sitä, etteivätkö kansainvälisetkin vaikutteet ja eri tyylisuunnat kuulu taiteeseen. Kyseenalaistaminenkin on tärkeää, mutta ihanteita peliin ja omaa näkemystä."
"Jotta tiedämme mihin mennä, pitäisi tietää, mistä ollaan tulossa. Tästä kultakauden ajasta (Suomen taiteen kausi 1880–1910) voi sanoa, että silloin ihanteita oli."
Yksittäisten taiteilijoiden valtionavustuksista päättävät Taiteen keskustoimikunnassa taiteen asiantuntijat. Onko tämä hyvä tapa?
"Voisi lisätä tavallisia kansalaisia. Käytännössä ainoa mahdollisuus olisi se, että ne olisivat kansanedustajia. Ei niiden tarvitsisi olla mitenkään enemmistöasemassa. Tämä varmasti palvelisi kulttuuria ja loppupeleissä tulisi vähän keskustelua."
Siis poliitikot päättäisivät, ketkä taiteilijat saisivat apurahoja?
"Jotain tämäntyyppistä."
Pitäisikö tukia jakaville jakaa ohjeet, jotta he eivät jakaisi tukia "tekotaiteelliselle postmodernille taiteelle"?
"Ehkä siihen riittäisi se, että siinä olisi poliittisia edustajia mukana. Näin ne tukipäätökset muotoutuisivat demokraattisen päätösprosessin kautta. Varmaan meidän edustajat eivät olisi näitä tukia jakamassa, mutta todennäköisesti muiden olisivat."
Eli että tuet jaettaisiin demokraattisten valtasuhteiden perusteella?
"Niin."
Postmodernismi on erityisen tunnettua arkkitehtuurissa. Esimerkiksi tasavallan presidentin virka-asuntoa Mäntyniemeä kutsutaan postmoderneiksi rakennuksiksi. Suostuisiko perussuomalainen presidentti muuttamaan Mäntyniemeen?
"Onhan se historiallisena ympäristönä aivan oiva. Ei siinä mitään."
-Teemu Luukka
Helsingin Sanomat 4.3.2011
Taide ei ole ikinä syntynyt tyhjästä tai kiertänyt itseään. Taide on reflektio maailman muutokseen, kannaotto, mielipide tai halu muuttua tai viedä eteenpäin. Omanlaistaan politiikkaa sitä kannattaen tai sitä vastaan. Jo pelkästään historiankirjat sen paljastavat, että uusien taidemuotojen sekä klassikkoarvon saavuttaneiden taideteosten aiheet sekä syntyhetket ovat liittyneet merkittäviin muutoksiin tai kriiseihin maailmassa. Haastattelussa siis niin kuvatut merkkiteokset ovat aikanaan olleet modernismia - mihin katosikaan tämän poliitikon aikalaisuuden taju? Vaikuttavimpina esimerkkeinä haluaisinkin nostaa kansalliskirjailija Aleksis Kiven, joka aikanaan romantiikan kauden jälkeen ensimmäisenä esitteli Suomen kansalle realismin aikakautta. Hänen teoksensa kokivat aikanaan hyvinkin suurta kritiikkiä ja vasta paljon jälkeen Kiven kuoleman hänen kirjansa nousivat suosioon, jossa nyt niitä pidetään. Toisena kansallisesimerkkinä voisikin pitää Tuntematonta sotilasta, jonka kielellinen realismi ja sotakuvaus olivat reflektio sodan kärsimälle maalle. Enää ei sotakirjallisuudessa kuoltu vänrikki Stoolin mukaan luoti rinnassa..
Esimerkkejä siis riittänee kautta historian..
Minun mielestäni taidetta ei voi hallita politiikka, sillä taide sekä sen luojat taiteilijat ovat vapaita yksilöllisesti päättämään oman kantansa sekä poliittisen suuntauksensa. Miksi siis eräältä "tavallisen kansan" edustajilta (taiteilijoilta) otettaisiin pois heidän keinonsa arvostella politiikkaa?
"Valtion myöntämiä kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle", ohjelmassa lukee.
Ensinnäkin, taide ei ole ikinä "kokeilua" vaan esityksen takana seisoo yleensä hyvin monta ihmistä, jotka ovat tuoneet esille mielipiteen - esityksen. Taide on peili - se kuvastaa sitä, mitä sinä olet, ei sitä mitä sinä haluaisit olla. Jos perussuomalaiset haluavat sivistää kansaa ja parantaa kansallisidentiteettiä, niin miksi ihmeessä ensimmäisen kritiikin joukoissa seisoo taide? Eikö kuitenkin olla realistisia ja todeta, että hyvin suuri osa meistä, suomalaisista, katsoo televisiosta vaikkapa Johanna Tukiaisen häitä, taikkapa Big Brotheria. Sehän sitä on - suomalaista identiteettiä parhaillaan.
Tämä tukiehdotus tarkoittaisi varmasti pienten ryhmien ja teattereiden kuolemaa, suurten laitosten hiljenemistä ja hiljalleen teatterin kuolemista.. Kuvataiteilijoiden ispiraation kuokemista ja taiteen kehityksen ja muutoksen pysähtymistä.Taiteilijaa ei voi kahlita. Kun luovuuden vapaus poistetaan, taiteilijalle ei jää materiaalia. Huonolla materiaalilla tehty taide on tulokseltaankin huonoa.Ja kukapa enää haluaa kuluttaa huonoa taidetta..?
Yksittäisten taiteilijoiden valtionavustuksista päättävät Taiteen keskustoimikunnassa taiteen asiantuntijat. Onko tämä hyvä tapa?
"Voisi lisätä tavallisia kansalaisia. Käytännössä ainoa mahdollisuus olisi se, että ne olisivat kansanedustajia.
Missä määrin taiteen asiantuntijat eivät ole sen enempää "tavallisia kansalaisia" kun kansanedustajat. Niin, paitsi he sattuvat olemaan asiantuntijoita. Sana asiantuntija ainakin minun kielitaitoni mukaan tarkoittaa asiansa tuntevaa. Eikö siis nykypäivänä Suomessa, "globaalissa, itsenäisessä ja vauraassa" maassa enää arvosteta ammattitaitoa? Koulutuksemme tietääkseni edelleenkin on maailman mittapuulla huippuluokkaista, niin kyllä se kovasti kummalliselta kuulostaa, mikäli maamme kansanedustajatkaan eivät siihen luota. Sitäpaitsi tässäkin haastattelunsa mielipiteensä antava poliitikko ei edes tiedä, millaista tämän vaaliohjelman mukaisen taiteen tulisi olla. Olisihan se hyvin ikävää, jos taiteilijoilta vietäisiin vapaus eikä sitten edes osattaisi antaa minkäänlaisia ohjeita.Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö taiteesta pitäisi olla keskustelua. Nimenomaan, sen tavallisen kansan pitäisi tulla keskustelemaan sen tavallisen kansan (taiteilijoiden).
Ja kun valitetaan, että miksi taiteeseen upotetaan niin paljon verorahaa, niin voisinkin tässä ihmetellä miksi ihmeessä politikoilla pitää olla kaksi avustajaa, 10 miljoonan eduskuntatalon laajennus heitä varten sekä palkankorotus omaan tiliin. Tätä voimmekin hetken aikaa mielessämme puntaroida...
Ja sitten kaiken kukkuraksi sanonpahan ihan omana pikkumyynäni, että miksi helvetissä tuollaiset tissiposkiset munanlussuttajat pääsevät edes mediaan lässyttämään saatika sitten eduskuntaan. Voisiko sinne mennä edes yksi ihan oikeasti rohkea sanomaan miten asiat on, eikä vain nuoleskelemaan perseitä. Politiikka on mielipiteitä, perkele!
