 |
Lämmin tervetulioitus Uuteen-Seelantiin! Koko pohjoinen tulvii ja myrskytuulet lennättävät talojen kattoja. Tosin 18 tunnin lennon sekä 10 h aikaeron myötä ensimmäiset päivät menivät sumussa ja nukkuessa muutenkin. Harmittavasti vain Aucklandista ylöspäin koko pohjoisosa jäi tutkimatta.. |
 |
| Urhoollinen Nissan Sunnymme aurinkoiselta 80-luvulta. Alamäessä nojasimme eteenpäin ja auto kulki leppoisaa 80km tuntivauhtia. Ylämäessä taasen... No, en osaa sanoa kumpi kuului kovempaa - auton murina vai Antin kiroilu. Automaattinen lukitus ja avaus toimivat silloin tällöin ja ovikin tuli jo hieman liian sisälle aukostaan. Silti (!) kertaakaan valkoinen ratsumme ei pettänyt kertaakaan! |
 |
| Aucklandista ajoimme Whitiangaan, Pohjois-Saaren itäkolkkaan. Whitianga on eriyisen kuuluisa "Hot Beach:sta". Tämä nimitys ei (ihme kyllä kun kuvankin urosta katselee) johdu käyttäjäkunnasta, vaan vulkaanislämmiteisten vesivirtausten johdosta. Rannalle siis kaivetaan kuoppa. Kuopan paikan valinta on erityisen haastavaa, sillä sen tarvitsee olla virtauksen kohdalla, mutta silti tarpeeksi lähellä merivettä, että ne sekoittuessaan tarjoavat sopivan lämpöisen altaan. Kun kultakaivos on valmis, niin mallasjuomaa kouraan ja nautiskelemaan! |
 |
| Matamata ja Matamatan putoukset, jotka sattumalta löysimme. Missään oppaissa, eikä sivuilla ole mainintaa tästä luontoäidin ihmeestä, vaikka putous onkin koko pohjoisen korkein. Putouksille piti kävellä n. 40 minuuttia kaunista metsäpolkua, joka jo itsellään oli mukava kokemus. |
 |
| Paikallisvierailu Bilbon luona, Hobittilassa. |
 |
| Ja suuret juhlat pidettiin tuossa puun alla.. Mutta siis hä? Ihan kuin olisin nähnyt tämän jossain.... ööö... hhmm. |
 |
| Suoraa tietä ja suoraa tietä. Mäkiä on matkan varrella! Ja oli kyllä mutkaakin. Mutta muuten mukavan vähän liikennettä. Mitä nyt aina yksi eksynyt lammas siellä täällä. |
 |
| Waitomo caves ja ötö nimeltä Weta. Ihan kauhee. Sekoitus hämppyä ja heinäsirkkaa, kämmenen kokoinen ja PUREE. Luolassa hienointa oli loistemadot. Niitä oli tuhansia ja tuhansia - kuin tähtiä olisi tuijotellut! |
 |
| Varo vaaraa! |
 |
| Wai O Tapun laavakenttä. Laavakentästä oli tehty valtavan kokoinen "puisto", jossa sai kävellä merkattuja polkuja pitkin katsomaan eri ammeita ja kuplivia mutia. Kuvassa kauniisti nimetty Shampanja -amme. Siellä kyllä haisi mätä.. Ja tunnin kävelyn jälkeen oli jo tosi huono olo. Päätä särki ja vatsaa väänti. Ei kait se ihan tervettä voi olla haistella koko päivää kaasuja?! |
 |
| Tongariro Alpine crossing Tongariron kansallispuistossa. Yksi hienoimmista kokemuksista ikinä! |
 |
| Alpine crossing. Edelleen aktiivinen tulivuori dominoi kansallispuiston maisemaa. |
 |
| Alpine crossing. |
 |
| Täällä kuvattiin lisää Taru Sormusten herraa - Mordor. Maisemat olivat uskomattomat. Sortunut tulivuoren kraaterin pohja. Jos maailmanloppu tulisi, niin luulen, että tältä silloin näyttäisi. Ja kuulostaisi. Ensin luulimme ukkosen nousevan, kunnes tajusimme, että se on "vain" tulivuori kun murisee. ömh. hui. |
 |
| Alpine crossing. Kiipesimme kohti tulivuoren reunaa. |
 |
| Alpine crossing. Tulivuoren harjanteelle muodostuneita järviä. |
 |
Wellington! Pohjois-saaren eteläisin kaupunki. Ihanan boheemi pikkukaupunki pitsihuviloineen. Wellingtonissa oli kaikki - teatterit, kahvilat, piilobaarit, hyvää ruokaa ja paljon puutaloja. Miksi, miksi miksi olet NIIN kaukana kotoa?! Mulle tuli Pyynikkiä ikävä.. |
 |
| Tipu ikkunassa. |
 |
| Te Papa museo. Nelikerroksinen multimuseo Uuden-Seelannin historiasta , luonnosta, synnystä, maoreista ja mistä vaan. ILMAINEN sisäänpääsy ja kerrankin museo, joka oikeasti esittelee tavaransa mielenkiintoisella ja modernilla tavalla. Suomi voisi käydä opintomatkalla. |
 |
| Pojoisesta etelään! NiSu paattiin ja matkaan. |
 |
| Pääsiäinen! |
 |
| Blenheim ja viinialue. Whither hillsin tilan piti olla ihan lähellä, joten päätimme jättää koslan kotiin ja reippailla sen sijaan. Tilalle olikin matkaa kymmenisen kilometriä... Onneksi meillä oli aurinko, terassi ja hyvää viinä, joten jaksoimme viihtyä koko pitkän iltapäivän aina illalliseen saakka. |
 |
| Kaikoura. Eteläisen saaren itärannalla. Kaupunki on merenelävien paratiisi - kauniissa symbioosissa polskivat niin valaat, delfiinit kuin hylkeetkin. Jos tämä ei vielä riitä, niin paikka on siunattu myös syntisen kauniilla vuorilla. Voitten vain kuvitella auringonnousut, merestä nousevan usvan ja vuoret sen takana.. Hhmmm.. |
 |
| Dusky Dolfins, pikkuisia delfiinejä, joita ei enää voi nähdä muualla kuin Uudessa-Seelannissa. Leikkisiä kavereita, varsinkin kun saimme seuraksemme sadan delffarin parven. Olin taivaassa. Se ei ollut särkänniemen delfinaario! |
 |
| Valtava valas! Tässä näkyy hänen selkäänsä... |
 |
| Ei ollut valeita! Lämmin päivä veneessä kaloja narraamassa. Kuvan mestari nappasikin meille massiivisen illallisen! (Kuvaaja keskittyi kokkaamiseen - saatiin jopa ihan tuoretta sashimia, uuu) |
 |
| Edelleen Kaikourassa, saanko esitellä hyljevauvat kohtaamassa ensi kertaa meren! Hylje-emot menevät synnyttämään suojaisan vuoristopuron varteen, jossa pennut saavat kasvaa ja temmeltää rauhassa ja turvassa. Kun he kasvavat tarpeeksi, tekevät he hurjan matkan puron vartta pitkin merelle saakka. Pikkuisia pentujakin saa mennä katselemaan puron varteen. Siellä ei ole aitoja, pelkästään kylttejä, jotka pyytävät sinua kunnioittamaan eläinten rauhaa ja olemaan rauhallinen. Ja niin kaikki myös tekivät... Uuden-Seelannin ihmiset elävät upeassa symbioosissa luonnon kanssa. Tosin myöhemmin kuulimme, että n. vuosi sitten paikalliset teinit olivat kayneet tappamassa kaikki pennut purolta. Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?! |
 |
| Arinkokylvyssä Herra Hylje ja Röhnö. |
 |
| Suomi...? Siis, mitä kummaa... Tutun näköistä... AAH! Sehän onkin vain jäätikkö. Ei päästy köpöttelemään. Siitäkin olis pitänyt maksaa. Satanen. Kaikki makso U-S aina satasen. |
 |
| HUZZAAAHH!! Hyppää hullu rotkoon! |
 |
| Tuonne siis. Shotover Canyon Swing - maailman syvin rotkohyppy. Ja yli 60 s vapaapudotusta. HEI. Mä en ole IKINÄ ollut edes vuoristoradassa. |
 |
| Aamu viis ja Doubtful sounds. |
Ensin tultiin kaupungista autolla, ylitettiin järvi veneellä, sitten vielä saari bussilla
ja sitten melottiin 20 kilsaa ja sitten mä näin maailman upeimman tähtitaivaan.
 |
| Melottavaa meille riitti kahdeksi päivää. Kaikki mahtui kivasti kajakkiin - teltta, ruoat, vaatteet. En tiedä, kuka meistä huolehti, mutta me saatiin kaksi aurinkoista ja kuivaa päivää. Ja soundeilla niitä on yleensä vuodessa 30.... (vuosittain sataa yli 7 metriä. Siis YLI 7 METRIÄ) |
 |
| Doutbful Sounds ja luonnon kauneus. |
 |
| Vettä ei tarvinnut kantaa - sitä sai kun laittoi naamarinsa tuommoiseen raikkaaseen putoukseen. |
 |
| Koko tiimi. Meidän lisäksi matkaa teki 3 (seinähullua) islantilaista lääkärisnuorukaista, pariskunta Hollanti, Mr. California ja oppaamme Brad. Ja pari miljoonaa hiekkakärpästä. Ne pirulaiset on ehkä hyttysen kokoisia, mutta ne puree pirun lujaa. Ja niitä on miljoonia. |
Varo vaaraa!
Ne pingut oli ihan pikkaisia, vain 20 cm korkeita. Me pääsimme katselemaan heidän rantautumispaikkaansa, mutta valitettavasti pikkukaverit ovat liian arkoja kuvattaviksi. |
| Valitettavasti emme saaneet (muistaneet ottaa kameraa kaupungille) Christchurchiin. Viime vuonna paikkaa ravisutti hurja maanjäristys ja nyt koko keskus on raunioina ja suljettuna. Tuhannet ihmiset menettivät kotinsa, työnsä ja elämänsä. He joutuvat tappelemaan vakuutusyhtiöiden kanssa saadakseen edes jotain takaisin. Kaupunki oli melko mykistävä. Suuret puskutraktorit purkivat haljenneita rakennuksia ja keskustaan pääsy oli suljettu täysin. Paikallinen ostarikin oli tehty siirtomaaparakkeihin väliajaksi.. Mekin koimme pienen järistyksen. Hui! |
