maanantai 4. lokakuuta 2010

Kuala Lumpur & Ipoh

Vietimme Kuala Lumpurissa kaiken kaikkiaan nelja paivaa. Siina ajassa ehti nahda vain vilauksen, mutta suurkaupungin jattaminen tuntui myoskin ihan mukavalta. Kuala Lumpur kun ei ole kavelijan kaupunki.. Liikenteen melu ja saasteet ovat loppumaton riesa. Vagabondeilla trekkaaminen keskustassa on mahdollista, muttei turvallisuuden puitteissa kovin suotavaa; mopot ja autot ajelevat surutta pain punaisia ja suojateita ei oikeastaan ole missaan.. Taksilla hurrailu ei ole kallista, mutta suurruuhkassa nekaan eivat etene minnekaan. Voimmekin suositella monorailin ( paikallinen ratikka kaupungin ylla) kayttoa. Raideverkosto on tosi kattava ja maisemat kaupungin ylla hienot.

Mutta liikenne olikin sitten kaupungin ainut vaara. Laukkuvarkaista ei ollut hajuakaan edes vilkkaassa chinatownissa, puhumattakaan yokerhoista. Loysimme Kuala Lumpurista varsin kattavan yokerhokujan, jossa ei muita travellereita (onneksi) nakynyt. Kannattaakin siis jattaa turisteille mainostettu Beach club (ellei sitten halua nuoria thaityttoja...) ja kysella paikallisilta parhaista menomestoista. Juomat oli hyvia -JA USEIN NAISILLE ILMAISIA!!!-, palvelu ystavallista ja tanssilattiat liiankin houkuttelevia... Ilta oli hauska, mutta kannattaa myos tankata vetta riittavasti.. Taalla lampo yhdistettyna alkoholiin on melko kuivattava setti, jolloin se saattaa vaikuttaa seuraavaan paivaan lamauttavasti. Varovainen kannattaa aina olla, silla miljoonan ihmisen joukkoon mahtuu myos rosmonkeja..

KL:ssa shoppailimme uupuvat varusteet kasaan, ja vahan tietty ylimaaraista. Loysin nimittain kaksi niiiiiin kivaa iltamekkoa ja kengat. Mutta arvatkaapa! EDES AASIASTA EI LOYDY TAPEEKSI PIENIA KENKIA MINULLE! Myyjat viela katselivat moneen kertaan epatoivoisina mahtuuko koko 35 laskin "americanon" turvonneesen jalkaan. Vagabondit vaistyivat hetkeksi, iskin korkkarin jalkaan ja seuraavaksi kysyin pienempaa kokoa. Myyjattarien naamat venahtivat ja paataan pudistellen valittelivat, ettei pienempia kokoja ole... Harmi... No, kengat piti silti saada, olihan niissa sentaan remmit, jotka voi kiristaa.

Viimeisena iltana menimme syomaan Menara KL:n. Se on n.200m korkea vesitornin nakoinen rakennus, jonka huipulla on ravintola. Nakymat kaupunkiin olivat aivan mielettoman upeat! Valomeri tuntui vain jatkuvat ja jatkuvan... Ja koimme myoskin trooppisen myrskyn sielta korkeuksista. (harmi etten saa tanne taaskaan kuvia, koitan paiivittaa jossain vaiheessa omanlaisensa kuvablogin) Kun olimme ruokailleet korkealla, paatimme menna Kuala Lumpurin hienostoclubiin SkyBariin. Skybar puolestaan on Traders -hotellin ylakerrassa ja sieltakin on hienot maisemat kaupungin ylle. Mutteivat ne enaa tuntuneet niin hienoilta, kun oli Menarasta katsellut.. Niimpa keskityimme baarin mahtaviin drinkkeihin. Antti sai myos palavan sellaisen.

Seuraava aamuna loikkasimme bussiin(jossa oli torakoita!) ja matkasimme kansirannikkoa pitkin Ipohiin. Ipoh on n. Helsingin kokoinen kaupunki, joka on erityisen tunnettu pyhista luolistaan.. Lonely Planetin hehkutuksen jalkeen paatimmekin painua luoliin meditoimaan, mutta ne olivatkin Malesian joulumaa... Kaikki oli myytavana ja turisteille suunnattua. Minkaalaisia pyhia viboja ei kylla paikasta saanut ja viimeistaan ahdisteleva taksikuski teki retkesta kaikkea muuta kuin pyhan. Apinoita siella oli, ne oli ihan hauskoja.

Ipoh on Brittien siirtomaavallan aikana rakentama kaivoskaupunki vuorien kupeessa. Kuulostaa ehka kivalta, mutta kaupunki on todella ransistynyt, eika oikeastaan nahtavaa juuri ole. Maisemat ovat hienot ja muita turisteja ei nay, mutta muuten aika mitaan sanomaton.
Onneksi meidan hotellissa on uima-allas (jota ei kukaan kayta) ja ilma aurinkoinen!

Huomenna matka jatkuu kohti Penangia, Georgetownia.

Vagabondit kuittaa nettikahvilasta ja taitaa menna keilaamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti