Chaplinin pojanpoika naitettiin!

Goan jälkeen lähdimme etelämmäs, Gokarnaan. Gokarnassa riksakuski ajoi meidät pienen polun päähän ja nyökkäili innokkaasti polun suuntaan. Lähdimmekin rinkkoinemme laskeutumaan kivikkoista rinnettä alaspäin täysin tietämättöminä mitä olisi vastassa. Pitkän ajomatkan jälkeen rinkkojen kanssa trekkaaminen ei ollut kovinkaan miellyttävää.. Släpärit lipsuivat kivillä ja silmissä vilkkui skorpioninmyrkkykääreitä. Siis mihin me tultiin! Kulta kaivajaansa odottaa, sillä löysimme polun päästä rauhaisan rannan nimeltä Kudle beach.

Painelimme mukavan näköiseen maijoitusta tarjoavaan lafkaan ja kyselimme huonetta. Sellaisen saimme... Tosin kellarista. Siella oli hiekkaista ja pimeää. Ikkunoiden takana risteili koko ajan työntekijöitä ja mikä parasta, vessan/suihkun ikkunasta näki suoraan ulos ja siis myös sisään.. Saimme sen peitoksi onneksi pienen rievun. Olisi ollut melko inhottavaa siinä istuksia pöntöllä, kun paikalliset tuijottelee maisemia. Seuraavana aamuna saimmekin onneksi jo yläkerrasta huoneen ja vielä parvekkeella. Ei se elämä ihan auvoista ylhäälläkään ollut - siellä haisi ihan bensiini ja mun ahterini oli allerginen niiden lakanoille. Siinä sai sitten rasvailla hydrokortisonilla ja tuuletella, siis niitä bensan käryjä! En antanut häiriä, nää on vähän sellaisa "indian top quality" juttuja.

Rannat täällä Intiassa on kyllä hupaisia. Tai siis onkos siellä kotomaassa muka rannalla kävellyt lehmä kovinkin useasti vastaan? Täällä niitä risteilee päivät pitkät paikasta toiseen. Ja ne osaavat käyttää pyhää asemaansa hyödyksi. Yksikin mullikka varmoin askelin tuli maistamaan mun kookkonaspähkinääni. Eikun Shanti Shanti! (http://en.wikipedia.org/wiki/Shanti)
Toisaalta, rantojen jätehuollolliset ongelmat on ratkaistu - mansikille kun maistuu banskun ja ananaksen kuoret.

Elämä Kudle beachilla oli lempeää. Heräilimme puolenpäivän aikaan, käppäilimme rannalle kärtsäämään ja illalla auringonlaskuksi hörppimään chaita ennen illallista. Iloksemme saimme myös uusia ystäviä. Mukavan pariskunnan kanssa menikin useampi ilta jutustellessa. Yhtenä iltana vissiin vähän paikallista rommiakin.. Näkö ei onneksi keneltäkään lähtenyt, vaikka seuraavana päivänä eräänlainen tajuttomuuden tila vallitsikin. Itsehän olin fiksu ja jätin juomatta, mutta pieleen meni siltikin. Maha teki täydellisen stopin jota sitten seuraavana ilta ayervedisen sairaalan öljyillä paranneltiin. Onneksi oli apu lähellä!

Gokarna town oli mukavan pieni ja kotoinen. Vaikkakin palvelut ja putiikit oli enimmälti tarkoitettu turisteja varten, myös autenttista Intiaa löytyi. Kylän pikkuiset kujat ja vanhat Intialaiset fabut olivat mieleenpainuva kokemus. Yksikin herrasmies suli leveään hampaattomaan hymyyn kuullessaan turistin suusta Namasteen.

Loppuviimen ei oikeastaan ole hajuakaan montako päivää siellä tuli kuluneeksi.. Aika rullasi tavallaan ja me toisella. Eikä sillä ajalla nyt mitään väliäkään ole, mutta taitaa olla guesthousen omistajalla vähän paksumpi lomapakko kun päiviä sitten luulikaan...

Mansikki rantsulla. ..ja muovipullo..

P.S Viime perjantaina Charles Chaplinin pojanpoika naitettiin Kudle beachilla!