tiistai 13. elokuuta 2013

Viva Las Vegas!

Los Angelesista matkamme jatkui autiomaan halki kohti syntien synnyinmaata Las Vegasia. Matka oli uuvuttavan pitkä ja epätodellisen kuuma. Lämpötila kuumimmillaan kipusi aina 100 Farenheitiin eli lähemmäs 40 asteeseen. Lähdimme Vegasista sen verran myöhään ettemme jaksaneet ajaa koko matkaa pötköön, vaan yövyimme pikkuruisessa kylässä. Motellimme oli melko pieni ja sympaattinen, ulkonäöllisesti Psyko -elokuvista tuttu Road Motel tyyppinen ratkaisu. Kylä muutoin koostui muutamasta bensa-asemasta ja krouvista, jossa myös söimme illallisen. Krouvin tarjoillijat ja useimmat asiakkaat näyttivät tulevan suoraan Sons of Anarchyn kuvauksista... Meille annettiin pitkiä katseita, mutta tarjoilu oli erinomaisen ystävällistä ja ruokakin käypäisää (ottaen huomioon lokaatiomme keskellä aavikkoa)

Seuraavana aamuna, kun lämpötila hipuili jo 30 asteen rajaa, pakkasimme auton ja jatkoimme matkaa kohti Vegasia. Moottoritien varrella oli muutamia pienempiä kasinoita. Siellä on varmasti halvempaa, mutta ihmettele kyllä kuka sinne ikinä eksyy... Tien varteen oli pystytetty myös seurantarjoamispalveluita mainostavia plakaatteja. Eikä kovinkaan hienovaraisia sellaisia. Kuvissa tyttäret esittelivät sulojaan ja alla luki osoite sekä puhelinnumero. Minua hieman ellotti, mutta ajattelin että kaupunkiin päästyä ne loppuisivat.

Vegasiin saapuminen päivällä ei ehkä tarjonnut niin huikentelevaa oasista kuin iltavaloissaan, mutta hämmennys yhtäkkisistä pilvenpiirtäjistä, lentokentästä ja Eiffeltornista oli kieltämättä aikamoinen. Pysähdyimme nostamaan katon, jotta näkisimme paremmin ulos. Ajoimme Vegas Stripiä (pääkatu) hetken matkaa, mutta hotellimme olikin ihan keskustassa. Saimme auton parkkiin, tavarat kantoon ja hikiset itsemme Hiltonin aulaan. Antti oli varannut minulle yllätyksen ja huoneemme olikin yhden makuuhuoneen sviitti hotellin yläkerroksissa. Huoneistossa oli lattiasta kattoon ikkunat joista näki Eiffelin sekä Bellagion suihkulähteen. Täytyy sanoa, että hotellimme oli täysi nappi. Se oli hieman sivussa stripiltä ja aivan uusi. Yökerhon melu ei siis kuulunut, eikä edes toisella puolella olevan lentokentänkään. Alakerran kuntosali oli menettelevä, mutta uima-allas aivan täydellinen. Eikä 40 asteen helteessä päivisin muuta jaksanutkaan. Hotellin toisessa päässä oleva ostoskeskus tarjosi päivisin nopeita ja halpoja lounaita.

Täytyy sanoa, että ensimmäinen päivä Vegasissa oli shokki. Kaikki oli ihan erilaista, mitä odotti. Kaupunki oli melko pieni, likainen ja jotenkin ...käpyinen... Stripillä jaettiin kortteja, joissa mainostettiin samoja tyttäriä moottoritien varrelta. Vaikka kuljimme käsi kädessä Antillekin tungettiin kortteja koko ajan. Se oli melkoisen ahdistavaa. Kellon ympäri päissään kuljeskelevat ihmiset eivät niinkään hämmentäneet, vaan se että esimerkiksi ostoskeskuksesta sai pienestä mehubaarista muutaman litran viinadrinkin vaikka aamukahdeksalta, jos niin oli tarves. Kaikki se glamour ja luksus, jota elokuvissa annetaan ymmärtää hiipui hiljalleen.

Iltaisin, pimeän laskeuduttua Vegas oli tietenkin parhaimmillaan. Ihmiset olivat hyväntuulisia ja valoshow silmiähivelevä. Ainut ikävyys oli ihmisten paljous ja jonojen pituus. Minne halusitkaan, piti varata hyvissä ajoin ja bisnessketut ottivat siitä kaiken irti. Yökerhoissa ei päässyt edes istumaan ilman pöytävarausta, mutta taas pöytävaraus sisälsi, että on pakko ostaa vähintään 500 dollarilla juotavaa. Se on aika paljon kun on näin kaksistaan liikkeellä. Ulkona jaettiin "vip-rannekkeita" yökerhoihin. Niillä piti saada ilmaista juotavaa neideille ja lyhyemmän jonon. Pelkkää huijausta. Jono oli valtava, kaikilla oli rannekkeet ja kun vihdoin pääsimme ylös luvattuja ilmaisia juotavia varten olisi pitänyt saada alhaalta tikettejä. Jos haluaa mennä hakemaan niitä, pitää jonottaa uudelleen ylös. Ja istumapaikkoja ei ole. Ja mehudrinkki maksoi 15dollaria kappale. Meitä ärsytti ja otti päähän. Mutta kuten asioilla on tapana järjestyä, niin naapuribaarin manageri käveli ohitsemme ja kysyi kohteliaasti mitä oli tapahtunut. Hän ymmärtäväisesti tarjosi meille pöydän vain shamppanjapullon hinnalla.
Saimme sohvan, shamppanjan ja naapuripöytään redbullin omistajan, muutaman tunnetun näyttelijän ja vielä tunnetumman laulajan. Tutustuimme heihin ja yhdistimme pöytämme. Pian meitäkin ympäröi tummapukuiset turvamiehet ja ilta jatkui pitkälle yöhön.
Hotellille kävelimme ostoskeskuksen halki, otimme muutaman pizza slicen kainaloon ja vietimme seuraavan päivän altaalla parannellen.

Monien tunteiden ja yllätysten Vegas!

Vegasista on vain surkeita kuvia ja niitäkin on vähän. Meidän kamera koki tuolloin jotain tiivistysongelmia ja linssissä oli huurua koko ajan, joka pilasi kuvat. Ja ravintoloissa/yökerhoissa puhumattakaan kasinoista ei saanut kuvata.












Ostoskeskuksesta. Suuren konserttihallin ovi.
(Emme muuten käyneet yhdessäkään showssa.. Ne olivat melko tyyriitä ja mikään sillä hetkellä pyörivistä ei oikein inspannut)

Bellagion pihviravintola. Upea ruoka!
..surkea kuva. Linssissä sitä kosteutta..

Kasino. Pelattiinkin. Ei voitettu.

Vegas Strip!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti