Näytetään tekstit, joissa on tunniste matka maailman ympäri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matka maailman ympäri. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. heinäkuuta 2013

Kohti enkelten kaupunkia.

San Franciscosta jatkoimme matkaamme Tyynenvaltameren rantaa seuraillen kohti Los Angelesia. Ennen matkaa tarkoituksena oli käydä katsomassa Friscon pohjoispuolella Redwood National parkissa maailman korkeimpia puita, mutta yritettyämme tunnin ajan löytää vapaata parkkipaikkaa luovutimme.. Kello oli aamu kahdeksan ja puisto oli tupaten täysi.( Siispäs, varatkaa, varatkaa, varatkaa aina jenkeissä joka aktiviteetti ja illallinen yms.)

Laskettelimme Pacific Highway 1:stä pari päivää. Valtatie on melko kapeaa ja kiemurtelevaa, mutta maisemat ovat ehdottomasti sen arvoiset. Matkan olisi voinut ajaa päivässäkin viereistä supermoottoritietä, mutta emme onneksi olleet niin kiireessä. Mainittavia pysähtymispaikkoja tien varrella on Monterey, Hearst Castle, Big Sur sekä merinorsut San Simeonin kohdalla. Merinorsuja pääsi katsomaan todella läheltä. Ranta oli rauhoitettu, mutta sen ylle oli rakennettu aidattu laituri. Turvallinen välimatka, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä välttääkseen "eläintarhamaisen" tunnelman. Merinorsuja sai mennä katsomaan mihin aikaan tahansa, eikä se maksanut mitään. 

Los Angeles, tuo maineen ja mammonan pyhättö - olikin yllättävän kotoisan tuntuinen kaupunki. Hollywoodin alue on vanhaa ja matalaa arkkitehtuuria. Suurimmat nähtävyydet ovat yllättävän pienellä alueella ja myös aika ränsistyneitä siihen glitteröityyn kuvaan verrattuna, jonka elokuvista saa.
Tai oikeastaanhan Los Angeles koostuu useammasta kaupungista ja "keskustaa" on mahdoton käsittää. Verrataan nyt vaikka kotoisaan Espooseen. Me asuimme West Hollywoodissa, nousevalla alueella. Paljon vanhoja teollisuushalleja, jotka nykyisellään ovat chikeimpiä loftasuntoja. 

Los Angelesissa kiertelimme tietenkin nähtävyydet kuten Sunset Boulevardin, Kiinalaisen teatterin tähtineen, Santa Monica Pierin, Hollywood kyltin... Tähän kaikkeen kannattaa varata auto. Tai kierros. Mutta sitä en oikein suosittele. Täytyy sanoa, että Hollywoodin oppaat, myyjät ja muut turistiasiakaspalvelijat vaikuttivat todella leipääntyneen työhönsä - ja samahan se, aina riittää turisteja. Omalla autolla voi ajella pitkin poikin katuja ja ihmetellä suuria taloja ja kenenköhän ne mahtaa olla. Emme myöskään käyneet elokuvastudioilla vierailulla. Hirveää rahastusta, eikä sillä oikein saa mitään. Isoja halleja voi ihmetellä ulkoa ja luultavammin tapaat tähden läheisellä kuntosalilla kuin turistikierrokselle. 

Los Angelesissa parasta on tunnelma ja ihmiset. Keskustan alueella kannattaa kävellä asuinalueilla, ajaa OC coyntyä pitkin ja eksyä välillä huippuravintolaan nauttimaan virvokkeita. Ihmetellä rikkaita ihmisiä - paidattomia juoksioita ja pikkuruisia koiria kävelyttäviä daameja.

Syöminen Los Angelesissa on helppoa, mutta melko hintavaa. Kannattaa aina kävellä hieman kauemmas nähtävyyksiltä ja johan hinnat laskevat. Ja yleensä myös ruoan laatu on parempaa. Me asuimme Farmers House nimisessä hotellissa - ja se todella oli aivan Farmers marketin vieressä! Luojan kiitos hisptereille. Marketista sai ostettua huokeita luomutuotteita ja useimmilla kojuilla oli oma ravintola. Luomusafkaa, luomuviiniä ja sopiva hinta.


Pacific Highway ja maisemat.


Siellä myös tuuli.


San Simeonin merinorsut. Pitivät aivan uskomattoman kovaa meteliä. Ja näiden uljaiden eläinten koko ei valitettavasti selkene kuvasta. Täytyy sanoa, että tuli melko ujo olo.


Hieman tärähtänyt kuva Losin kaduilta. Keskustassa on yllättävän mukava ajaa. Nopeudet ovat tarpeeksi hitaat ja ruuhkat soljuvat melko nopeasti. Samaa ei valitettavasti voi sanoa ympäröivistä moottoriteistä. Nopeudet ovat hurjia ja autot risteilevät neljällä kaistalla.


Livin´ the American Dream!


Santa Monica Pier.


Chinese Theatre ja tuhannet ihmiset odottamassa Katy Perryä saapuvaksi promoamaan elokuvaansa.
Koko katu oli suljettu, täysi ja neiti kaksi tuntia myöhässä. Marilynin tähti oli peitossa ja minua otti päähän... 


....mutta onneksi seuraavana päivänä oli vielä aikaa!


Perijenkkiläinen lounas!
(tosin tämä on hipin tofupurilainen, mutta silti..)






keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Lätäkön ylitys (part.I)

Alkoi Fijiltä.. Pitkän autoilu- ja seikkailurupeman jälkeen Uudessa-Seelannissa, pysähtyminen tuntui enemmän kuin hyvältä. Saaren valitsimme mukavan paattimatkan päästä, hyvillä sukelluksilla. Kaikista (kalliista) vaihtoehdoista päädyimme Octopus resorttiin pikkuruiselle Wayan saarelle. Saari oli kaunis ja ilmaston helliessä hipiäämme maltoimme rentoutua viikon verran.

Hotellimme mukavuuksiin kuului ennakkoon maksetut ruoat. Kutsu kävi rumpujen pärinällä niin aamiaiselle, lounaalle kuin illallisellekin. Helppoa ja rentouttavaa! Ruokavammaisuudet otettiin myös kivasti huomioon ja sain aina kasvista tahi kalaa. Antille tosin annoskoot olivat hiukkasen liian pikkuruiset.

Aktiviteetteja pieneen saaren mahtui paljonkin, mutta kaikesta piti maksaa erikseen. Sukellukset (vaikka niitä kehuttiinkin) oli melko keskinkertaisia, mutta tavattoman hintaisia. Joogaa ja aurinkoa sai ilmaiseksi, sekös hieman lohdutti! 

Täytyy kylläkin sanoa, että mainosmiesten kuva Fijistä hieman romuttui.. Kaunis saari, muttei mitenkään hintansa arvoista. Kaakkois-Aasiasta löytyy yhtä kauniita paikkoja, mutta puolella hintaa ja mukavammalla palvelulla.  JOS on varaa maksaa n.300+ euroa per yö (plus aktiviteetit) niin tervemenoa, varmasti on mukavaa. 



Wayan korkein kohta. Tuossa alla oli aivan kammottava rotko.





Ja jatkui Samoalle. Samoalla ihmiset olivat mukavia. Sellaisia lempeitä jättiläisiä. He ovat siis aivan valtavia. Jos haluatte mittasuhteita, niin Antti oli enää sellainen vinttikoira, ja minä taas muurahainen. Mutta hirmuisen ystävällisiä! Kadullakin ihmiset saattoivat tulla jutustelemaan ja kyselemään mistä me olemme ja mitä me täällä teemme. Ja kerrankin ei olen_limainen_haluan_myydä_sinulle -asenteella.

Samoalla emme kovinkaan montaa muuta turistia tavanneet. Tämä siis tarkoitti myöskin sitä, että hotellien ja ravintoloiden löytäminen oli työn takana, ja kaikki maksoi aivan älyttömästi.. Tähän hotellien vähyyteen vaikuttaa myös vuonna 2009 Samoalle osunut tsunami, joka tuhosi suuren osan etelästä, joka nimenomaan on turistien suosimaa. Enää jäljellä oli pitkät tyhjät rannat ja vanhat kyltit tuhoutuneille hotelleille. Aika raadollinen näky..

 Samoalla IHAN parasta oli paikallinen ruoka nimeltä oka. Okaan kuului raakaa tonnikalaa pieninä kuutioina, kurkkua, tomaattia ja sipulia. Päälle hieman kookosmaitoa, limen mehua ja mustapippuria. Hhmm.. Tuli vesi kielelle nytkin.

Keskellä Samoan Oka. Nam nam.

Kukkaloistoa! En ole ikinä, milloinkaan, missään nähnyt niin paljoa kukkia kuin Pacificin saarilla.

Paikallinen majoitus fale. Oli halpoja, mutta missä on vessa? Peti? Nukun autossa...

Ennen ison hotellin ranta, nyt tyhjä paratiisi.

Swimming hole! 

Paikallinen joki ja tie. Ja kyllä, ajoimme sen halki.