San Franciscosta jatkoimme matkaamme Tyynenvaltameren rantaa seuraillen kohti Los Angelesia. Ennen matkaa tarkoituksena oli käydä katsomassa Friscon pohjoispuolella Redwood National parkissa maailman korkeimpia puita, mutta yritettyämme tunnin ajan löytää vapaata parkkipaikkaa luovutimme.. Kello oli aamu kahdeksan ja puisto oli tupaten täysi.( Siispäs, varatkaa, varatkaa, varatkaa aina jenkeissä joka aktiviteetti ja illallinen yms.)
Laskettelimme Pacific Highway 1:stä pari päivää. Valtatie on melko kapeaa ja kiemurtelevaa, mutta maisemat ovat ehdottomasti sen arvoiset. Matkan olisi voinut ajaa päivässäkin viereistä supermoottoritietä, mutta emme onneksi olleet niin kiireessä. Mainittavia pysähtymispaikkoja tien varrella on Monterey, Hearst Castle, Big Sur sekä merinorsut San Simeonin kohdalla. Merinorsuja pääsi katsomaan todella läheltä. Ranta oli rauhoitettu, mutta sen ylle oli rakennettu aidattu laituri. Turvallinen välimatka, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä välttääkseen "eläintarhamaisen" tunnelman. Merinorsuja sai mennä katsomaan mihin aikaan tahansa, eikä se maksanut mitään.
Los Angeles, tuo maineen ja mammonan pyhättö - olikin yllättävän kotoisan tuntuinen kaupunki. Hollywoodin alue on vanhaa ja matalaa arkkitehtuuria. Suurimmat nähtävyydet ovat yllättävän pienellä alueella ja myös aika ränsistyneitä siihen glitteröityyn kuvaan verrattuna, jonka elokuvista saa.
Tai oikeastaanhan Los Angeles koostuu useammasta kaupungista ja "keskustaa" on mahdoton käsittää. Verrataan nyt vaikka kotoisaan Espooseen. Me asuimme West Hollywoodissa, nousevalla alueella. Paljon vanhoja teollisuushalleja, jotka nykyisellään ovat chikeimpiä loftasuntoja.
Los Angelesissa kiertelimme tietenkin nähtävyydet kuten Sunset Boulevardin, Kiinalaisen teatterin tähtineen, Santa Monica Pierin, Hollywood kyltin... Tähän kaikkeen kannattaa varata auto. Tai kierros. Mutta sitä en oikein suosittele. Täytyy sanoa, että Hollywoodin oppaat, myyjät ja muut turistiasiakaspalvelijat vaikuttivat todella leipääntyneen työhönsä - ja samahan se, aina riittää turisteja. Omalla autolla voi ajella pitkin poikin katuja ja ihmetellä suuria taloja ja kenenköhän ne mahtaa olla. Emme myöskään käyneet elokuvastudioilla vierailulla. Hirveää rahastusta, eikä sillä oikein saa mitään. Isoja halleja voi ihmetellä ulkoa ja luultavammin tapaat tähden läheisellä kuntosalilla kuin turistikierrokselle.
Los Angelesissa parasta on tunnelma ja ihmiset. Keskustan alueella kannattaa kävellä asuinalueilla, ajaa OC coyntyä pitkin ja eksyä välillä huippuravintolaan nauttimaan virvokkeita. Ihmetellä rikkaita ihmisiä - paidattomia juoksioita ja pikkuruisia koiria kävelyttäviä daameja.
Syöminen Los Angelesissa on helppoa, mutta melko hintavaa. Kannattaa aina kävellä hieman kauemmas nähtävyyksiltä ja johan hinnat laskevat. Ja yleensä myös ruoan laatu on parempaa. Me asuimme Farmers House nimisessä hotellissa - ja se todella oli aivan Farmers marketin vieressä! Luojan kiitos hisptereille. Marketista sai ostettua huokeita luomutuotteita ja useimmilla kojuilla oli oma ravintola. Luomusafkaa, luomuviiniä ja sopiva hinta.
Pacific Highway ja maisemat.
Siellä myös tuuli.
San Simeonin merinorsut. Pitivät aivan uskomattoman kovaa meteliä. Ja näiden uljaiden eläinten koko ei valitettavasti selkene kuvasta. Täytyy sanoa, että tuli melko ujo olo.
Hieman tärähtänyt kuva Losin kaduilta. Keskustassa on yllättävän mukava ajaa. Nopeudet ovat tarpeeksi hitaat ja ruuhkat soljuvat melko nopeasti. Samaa ei valitettavasti voi sanoa ympäröivistä moottoriteistä. Nopeudet ovat hurjia ja autot risteilevät neljällä kaistalla.
Livin´ the American Dream!
Santa Monica Pier.
Chinese Theatre ja tuhannet ihmiset odottamassa Katy Perryä saapuvaksi promoamaan elokuvaansa.
Koko katu oli suljettu, täysi ja neiti kaksi tuntia myöhässä. Marilynin tähti oli peitossa ja minua otti päähän...
....mutta onneksi seuraavana päivänä oli vielä aikaa!
Perijenkkiläinen lounas!
(tosin tämä on hipin tofupurilainen, mutta silti..)
