Kaukomaan kaipuu lautasella.

Kun syksyn pimeys ja kylmyys masentavat ja seuraavaan lomaankin on vielä luvattoman paljon aikaa, kannattaa palata lempimaasi tunnelmaan, minkäs muunkaan, kun ruoan kautta! Maailmanympärysreissullamme tutustuimme jos jonkinmoiseen ruokakulttuuriin. Kaikkea ei tietenkään kotiin voi tuoda - Samoan tuore kala, Uuden-Seelannin lammasjuusto tai eteläisen Intian kikhernecurry juuri avatun kookoksen hedelmästä... mmm... Tulee nälkä kun alkaa edes muistelemaan.
Pääkaupunkiseudulla on monta ihanaa oriental -kauppaa, jotka tilaavat tuotteensa suoraan Aasiasta. Kaupoista löytyy kaikkea ihanaa mausteista, nuudeleista, kaloista tuoreisiin hedelmiin ja yrtteihin, joita päivittäistavarakauppojen hyllyiltä ei löydy. Suosittelen rohkeasti käymään. Monesti aasialaisen ruoan reseptit tuntuvat hankalilta erikoisten ainesosien takia, mutta mitkä ovat outoja meille, ovat monesti hyvin tavallisia, päivittäin käytettäviä ainesosia Aasiassa. Tuotteiden hinnatkin ovat yllättävän huokeita!

Tällä kertaa matkustetaan Thaimaan makuihin. Lempiannokseni on Green Curry (vihreä curry) ja teenkin sitä melko usein kotona. Ohjeessa käytän kanaa, mutta ravut, kasvikset tai miksei vaikkapa nautakin sinne sopisi. Green curry on mausteinen ja aromikas annos - juuri omiaan lämmittämään syksyn pimeitä iltoja.


Green Curry (4 annosta)

n. 400 g kanaa
2-4 rkl green curry pastea
1 salottisipuli
2 valkosipulin kynttä
1 kookosmaito
4-6 kuivattua kaffir limen lehteä
1 lime
2-3 rkl liotettua palmusokeria (tai ruskeaa sokeria)
3 rkl kalakastiketta
1-4 tuoretta chiliä
(halutessa minimaissia, kukkakaalia, papuja yms)


Paloittele salottisipuli (punasipulin olen todennut myös hyvän makuiseksi) ja valkosipuli pieneksi. Laita pannulle hieman öljyä ja kuullota sipulit. Lisää pannulle green curry paste ja paista muutama minuutti. Liikuttele koko ajan ettei sipuli pala! Lisää kookosmaito ja kuumenna kunnes kiehuu. Lisää pieneksi paloitellut kanat kastikkeeseen. Liuota palmusokeria kuumassa vedessä ja lisää kastikkeeseen 2 rkl. (Palmusokeria myydään oriental - kaupoissa "kiekkoina". Kannattaa murentaa siitä n. t-lusikallisen kokoinen pala ja lisätä päälle 2 rkl kuumaa vettä) Lisää myös kalakastike, kaffirin lehdet ja lime. Itse leikkaan lime ensin puoliksi ja puristan nesteet kastikkeeseen. Sen jälkeen leikkaan palat vielä puoliksi ja lisään kastikkeeseen antamaan makua. Lisää myös halutessasi kasvikset. Anna hautua ainakin 5-10 m.
Varmista että kanat ovat kypsiä ennenkuin maistat kastiketta! Kanat olisi tärkeä leikata juuri tämän "keittämisen" takia melko pieneksi. Itse käytän mahdollisimman ohuita fileitä. Kanat voi myös paistaa alussa pasten kanssa, jos on epävarma saako ne kypsäksi. Keittämällä kanojen rakenteesta tulee hieman "sitkoinen" juuri niin kuin Thaimaassakin.
Leikkaa chilit viipaleiksi ja lisää lopuksi kastikkeeseen. Jos paste antaa tarpeeksi tulisuutta, voi chilit jättää pois.
Tarjoile curry Jasmin riisin kera. Juomaksi sopii jääkylmä olut!

 

Kuvassa vasemmalla kalakastike. "Nam pla oyster" on sananmukaisesti pyhän veden osterikastike.

Valmiiksi vedellä laimennettua osterikastiketta. Vieressä osterikastike, joka on siis hyvin paksua ja tahmaista. Sitä ei tähän curryyn tarvita.

 

Kookosmaito. Olen mieltynyt tähän Blue Dragoniin. Siinä on paljon paksumpi kerros valkoista "kermaa" kuin useimmissa muissa tölppösissä. Thaimaassahan käyttävät vain tämän "kermaosan" eikä vettä lainkaan. Itse laitan kaiken.

 

Lime menossa soppaan.

 

Pannun kannattaa olla syvä, koska kastiketta tulee reilusti. Yleensä syön ylijäämät keittona.

Toimii niinkin!

 

Valmis annos. Älä syö kaffirlehtiä tai limeä.. :)

Kohti enkelten kaupunkia.

San Franciscosta jatkoimme matkaamme Tyynenvaltameren rantaa seuraillen kohti Los Angelesia. Ennen matkaa tarkoituksena oli käydä katsomassa Friscon pohjoispuolella Redwood National parkissa maailman korkeimpia puita, mutta yritettyämme tunnin ajan löytää vapaata parkkipaikkaa luovutimme.. Kello oli aamu kahdeksan ja puisto oli tupaten täysi.( Siispäs, varatkaa, varatkaa, varatkaa aina jenkeissä joka aktiviteetti ja illallinen yms.)

Laskettelimme Pacific Highway 1:stä pari päivää. Valtatie on melko kapeaa ja kiemurtelevaa, mutta maisemat ovat ehdottomasti sen arvoiset. Matkan olisi voinut ajaa päivässäkin viereistä supermoottoritietä, mutta emme onneksi olleet niin kiireessä. Mainittavia pysähtymispaikkoja tien varrella on Monterey, Hearst Castle, Big Sur sekä merinorsut San Simeonin kohdalla. Merinorsuja pääsi katsomaan todella läheltä. Ranta oli rauhoitettu, mutta sen ylle oli rakennettu aidattu laituri. Turvallinen välimatka, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä välttääkseen "eläintarhamaisen" tunnelman. Merinorsuja sai mennä katsomaan mihin aikaan tahansa, eikä se maksanut mitään. 

Los Angeles, tuo maineen ja mammonan pyhättö - olikin yllättävän kotoisan tuntuinen kaupunki. Hollywoodin alue on vanhaa ja matalaa arkkitehtuuria. Suurimmat nähtävyydet ovat yllättävän pienellä alueella ja myös aika ränsistyneitä siihen glitteröityyn kuvaan verrattuna, jonka elokuvista saa.

Tai oikeastaanhan Los Angeles koostuu useammasta kaupungista ja "keskustaa" on mahdoton käsittää. Verrataan nyt vaikka kotoisaan Espooseen. Me asuimme West Hollywoodissa, nousevalla alueella. Paljon vanhoja teollisuushalleja, jotka nykyisellään ovat chikeimpiä loftasuntoja. 

Los Angelesissa kiertelimme tietenkin nähtävyydet kuten Sunset Boulevardin, Kiinalaisen teatterin tähtineen, Santa Monica Pierin, Hollywood kyltin... Tähän kaikkeen kannattaa varata auto. Tai kierros. Mutta sitä en oikein suosittele. Täytyy sanoa, että Hollywoodin oppaat, myyjät ja muut turistiasiakaspalvelijat vaikuttivat todella leipääntyneen työhönsä - ja samahan se, aina riittää turisteja. Omalla autolla voi ajella pitkin poikin katuja ja ihmetellä suuria taloja ja kenenköhän ne mahtaa olla. Emme myöskään käyneet elokuvastudioilla vierailulla. Hirveää rahastusta, eikä sillä oikein saa mitään. Isoja halleja voi ihmetellä ulkoa ja luultavammin tapaat tähden läheisellä kuntosalilla kuin turistikierrokselle. 

Los Angelesissa parasta on tunnelma ja ihmiset. Keskustan alueella kannattaa kävellä asuinalueilla, ajaa OC coyntyä pitkin ja eksyä välillä huippuravintolaan nauttimaan virvokkeita. Ihmetellä rikkaita ihmisiä - paidattomia juoksioita ja pikkuruisia koiria kävelyttäviä daameja.

Syöminen Los Angelesissa on helppoa, mutta melko hintavaa. Kannattaa aina kävellä hieman kauemmas nähtävyyksiltä ja johan hinnat laskevat. Ja yleensä myös ruoan laatu on parempaa. Me asuimme Farmers House nimisessä hotellissa - ja se todella oli aivan Farmers marketin vieressä! Luojan kiitos hisptereille. Marketista sai ostettua huokeita luomutuotteita ja useimmilla kojuilla oli oma ravintola. Luomusafkaa, luomuviiniä ja sopiva hinta.

Pacific Highway ja maisemat.

Siellä myös tuuli.

San Simeonin merinorsut. Pitivät aivan uskomattoman kovaa meteliä. Ja näiden uljaiden eläinten koko ei valitettavasti selkene kuvasta. Täytyy sanoa, että tuli melko ujo olo.

Hieman tärähtänyt kuva Losin kaduilta. Keskustassa on yllättävän mukava ajaa. Nopeudet ovat tarpeeksi hitaat ja ruuhkat soljuvat melko nopeasti. Samaa ei valitettavasti voi sanoa ympäröivistä moottoriteistä. Nopeudet ovat hurjia ja autot risteilevät neljällä kaistalla.

Livin´ the American Dream!

Santa Monica Pier.

Chinese Theatre ja tuhannet ihmiset odottamassa Katy Perryä saapuvaksi promoamaan elokuvaansa.
Koko katu oli suljettu, täysi ja neiti kaksi tuntia myöhässä. Marilynin tähti oli peitossa ja minua otti päähän... 

....mutta onneksi seuraavana päivänä oli vielä aikaa!

Perijenkkiläinen lounas!
(tosin tämä on hipin tofupurilainen, mutta silti..)

Lätäkön ylitys (part.III) Todellinen Fiji..

Suva, Fijin pääkaupunki

..on valitettavan harmaa, kaupunkinen ja "intialainen". Pääkaupunki Suva on täysin vastakohta sille, mitä "Fiji" tuo mieleen. Rämisevät bussit, likaiset kadut ja hurja ihmismäärä sävyttävät kuvaa.

Suva ei ole pelkästään Fijin pääkaupunki, vaan myös koko Pacifin - yhteistyössä muiden saarivaltioiden kanssa rakennettu yliopisto tuo asukkaita joka puolelta ja antaa kaupungille rennomman tunteen. Kylien vahvat perinteet unhoittuvat nuorison joukossa ja iltaelämä onkin parasta koko valtameren alueella. Muukin viihde, kuten elokuvat, kahvilat ja ravintolaelämä kuhisee ja tekee kaupungista helposti lähestyttävän. Mukavaa vaihtelua rannalle ja löhöilylle! Vaikka täytyy sanoa, että jos kaipaa halpaa viihdekaupunkia, niin kannattaa suosiolla unohtaa Suva ja suunnata Kaakkois-Aasiaan.

Bussipysäkki?

Suvan jälkeen läksimme tarkastamaan pääsaaren rantatarjontaa. Coral Coast, eli eteläinen rannikko tarjoaa halvahkoja ja ennenkaikkea tyhjempiä majoituksia kuin pikkusaaret, joskin ranta ei ole lainkaan saman arvoinen. Vesi oli hurjan matalalla suuren osan aikaa joten snorklaamaan oli mahdollista mennä vain tiettyinä aikoina. Ravintolavaihtoehdot olivat harvassa (ja kalliita!) ja rantakylän kiskantäti kiskoi huimia vedestä ja nameista. Antti oli koko ajan nälissään ja annosvaihtoehdot alkoivat hieman junnaamaan paistetun kalan ja ranskalaisen kanssa..

paikallinen Pekka Pouta.

Coral coast.

Coral coastin jälkeen vaihdoimme pohjoisempaan, Lautokan kaupunkiin , odottelemaan lähtöpäivää . Voi ankeuden päivät.. Lautoka on paikallinen teollisuuskaupunki, jossa sokeri- ja viinatehtaat paukuttivat savua ilmaan jatkuvalla höyryllä. Rantaa oli, mutta ehdottoman uimakelvotonta satamaa koko kaupungin pätkän.

Ravintoloita oli muutamia, kuten hotellejakin. Lähinnä kait businessmatkailijoiden tarpeisiin. Päiviä vietimme nukkuen, altaalla makoillen ja paikallisten huviksi salilla ahertaen.

Kalaa ja hedelmiä koko rahalla kiitos! 

Paikallinen ja vaikutukset.

Lätäkön ylitys (part. II)

Samoan jälkeen teimme pienen paluun Uuden-Seelannin kamaralle. Saarien väliset lennot kun ovat kovin, kovin kalliita ja aikataulut harvassa ja hankalia. Lensimme siis Samoalta Uuteen-Seelantiin (Tongan yli...) ja seuraavana aamuna Seelannista seuraavaan kohteeseemme Tongalle.

Tonga ja sen kansalaiset - maailman laiskimpia ja lihavimpia, mutta sitäkin leppoisampia. Lonely Planetin ja puskapuheiden kautta alkuaate Tongasta oli se, että vieraita he eivät kaipaa ja osaavat myös näyttää sen. Täytyy kyllä sanoa, että moiset puskat (ja Lonely planetit) pitäisi polttaa, sillä niin mukavaa sakkia olemme harvassa nähneet.

Kaupungin keskusta sunnuntaina. Tongalaiset osaavat pyhittää lepopäivänsä - jopa urheileminen on  lailla kiellettyä.

Tongan vierailu alkoi saariryhmän pääkaupungista Nuku´alofasta. Pikkuruinen, joskin vilkas kaupunki tarjosi matkailijalle mukavasti tarjontaa ravintoloista, majoituksista, baareista ja aktiviteeteista. Me keskityimme olennaiseen, eli olemiseen. Tarkoituksena oli viettää kaupungissa muutama päivä ja lähteä läheiselle, pienemmälle saarelle seikkailemaan.

Näkymän hotellin ikkunasta - karille ajanut rautapurkki.

Lähtöpäivä ei sitten ihan sujunutkaan. Aamulla pakkasimme tamineet taksiin ja läksimme kohti lauttasatamaa. Satamassa (jonka löytäminen kuskille oli melkoinen haaste) saimmekin tietää, että paatti on rikki ja seuraava menee, kun se saadaan korjattua.. Eli siis koska?! Iltapäivällä, illalla, huomenna, ensi viikolla? Vastauksena tuli ystävällinen olkien kohautus.. No, ei muuta kuin takaisin hotellille ja lentoyhtiöön soitto, josko voitaisiinkin lentää. Noup - paikalliset olivat mitä ilmeisimmin saaneet jo tiedon lautan hajoamisesta ja kaikki lennot olivat täynnä pari päivää. Eli siis saarireissu jäi väliin... Harmissamme läksimme lounaalle keksimään vaihtoehtoa b.. Ravintolassa ystävällinen henkilökunta tarjosi turisteille myös skoottereita lainaksi - heureka! Mopo alle ja pääsaaren kyliä ihmettelemään. Mopoilu sujui mukavasti, ellei mukaan lasketa muutamaa hullua koiraa, jotka yrittivät käydä kimppuumme....

Löydettiin kilometrien mittainen ranta täynnä näyttäviä blow holeja.

Matkalla takaisin hotellille tulemme, kenenkäs muunkaan kuin ystävämme poliisin pysäyttämäksi. Ei kuulemma saa ajaa ilman kypärää... Vuokrauksessa eivät sitten maininneet mitään asiasta. Onneksi selvisimme tilanteesta ilman sakkoa tai muitakaan sen suurempia sanktioita. Antti tipautti minut hotellille ja läksi selvittämään asiaa. A sai mopon ravintolan eteen parkkiin, hyppäsi pois kyydistä ja - PAM! Maasturi peruutti mopon tuhannen palasiksi... ONNEKSI peruuttelija sattui olemaan paikallinen poliittiskiho ja maksoi kiltisti (käteisellä) aiheuttamansa vahingot. Loppuilta maattiin hotlalla käsi kädessä ettei vaan vaikka tiputtaisi sängystä...

Loppuajaksi siirryimme pääsaaren hiljaisemmalle puolelle rauhoittumaan. Ja sitten alkoi sataa vettä. Ja sitä satoi ja satoi ja satoi... Tonga oli ihana paikka ja menisin hyvinkin mieluusti uudelleen. Tosin ensi kerralla ostaisin suoraan lennot pääsaarelta jonnekin paratiisiin ja tekisin sellaiset poutatanssit että!

Fale ja riippukeinu.

Lokaali Siwa. 

Lätäkön ylitys (part.I)

Alkoi Fijiltä.. Pitkän autoilu- ja seikkailurupeman jälkeen Uudessa-Seelannissa, pysähtyminen tuntui enemmän kuin hyvältä. Saaren valitsimme mukavan paattimatkan päästä, hyvillä sukelluksilla. Kaikista (kalliista) vaihtoehdoista päädyimme Octopus resorttiin pikkuruiselle Wayan saarelle. Saari oli kaunis ja ilmaston helliessä hipiäämme maltoimme rentoutua viikon verran.

Hotellimme mukavuuksiin kuului ennakkoon maksetut ruoat. Kutsu kävi rumpujen pärinällä niin aamiaiselle, lounaalle kuin illallisellekin. Helppoa ja rentouttavaa! Ruokavammaisuudet otettiin myös kivasti huomioon ja sain aina kasvista tahi kalaa. Antille tosin annoskoot olivat hiukkasen liian pikkuruiset.

Aktiviteetteja pieneen saaren mahtui paljonkin, mutta kaikesta piti maksaa erikseen. Sukellukset (vaikka niitä kehuttiinkin) oli melko keskinkertaisia, mutta tavattoman hintaisia. Joogaa ja aurinkoa sai ilmaiseksi, sekös hieman lohdutti! 

Täytyy kylläkin sanoa, että mainosmiesten kuva Fijistä hieman romuttui.. Kaunis saari, muttei mitenkään hintansa arvoista. Kaakkois-Aasiasta löytyy yhtä kauniita paikkoja, mutta puolella hintaa ja mukavammalla palvelulla.  JOS on varaa maksaa n.300+ euroa per yö (plus aktiviteetit) niin tervemenoa, varmasti on mukavaa. 

Wayan korkein kohta. Tuossa alla oli aivan kammottava rotko.

Ja jatkui Samoalle. Samoalla ihmiset olivat mukavia. Sellaisia lempeitä jättiläisiä. He ovat siis aivan valtavia. Jos haluatte mittasuhteita, niin Antti oli enää sellainen vinttikoira, ja minä taas muurahainen. Mutta hirmuisen ystävällisiä! Kadullakin ihmiset saattoivat tulla jutustelemaan ja kyselemään mistä me olemme ja mitä me täällä teemme. Ja kerrankin ei olen_limainen_haluan_myydä_sinulle -asenteella.

Samoalla emme kovinkaan montaa muuta turistia tavanneet. Tämä siis tarkoitti myöskin sitä, että hotellien ja ravintoloiden löytäminen oli työn takana, ja kaikki maksoi aivan älyttömästi.. Tähän hotellien vähyyteen vaikuttaa myös vuonna 2009 Samoalle osunut tsunami, joka tuhosi suuren osan etelästä, joka nimenomaan on turistien suosimaa. Enää jäljellä oli pitkät tyhjät rannat ja vanhat kyltit tuhoutuneille hotelleille. Aika raadollinen näky..

 Samoalla IHAN parasta oli paikallinen ruoka nimeltä oka. Okaan kuului raakaa tonnikalaa pieninä kuutioina, kurkkua, tomaattia ja sipulia. Päälle hieman kookosmaitoa, limen mehua ja mustapippuria. Hhmm.. Tuli vesi kielelle nytkin.

Keskellä Samoan Oka. Nam nam.

Kukkaloistoa! En ole ikinä, milloinkaan, missään nähnyt niin paljoa kukkia kuin Pacificin saarilla.

Paikallinen majoitus fale. Oli halpoja, mutta missä on vessa? Peti? Nukun autossa...

Ennen ison hotellin ranta, nyt tyhjä paratiisi.

Swimming hole! 

Paikallinen joki ja tie. Ja kyllä, ajoimme sen halki.

7000km halki Australian

Perthin lentokentältä Nissan X-trail alle ja samana päivänä matkaan!

Australian kaunista rannikkoa. (Esperance, Australia)

Varoitus!

jota kannatti uskoa! Tienvarsilla näki surullisen paljon kuolleita kenguruita..

Kohti koskematonta keskimaata! Matkalla näimme paljon "aavekyliä", joissa 1800-luvulla oli saattanut asua tuhansia ihmisiä kultaa kaivamassa. Nyt on loppu sekä kulta, että ihmiset. Kyseisessä kylässä asui kuulemma viisi ihmistä. Me ei nähty ketään..

Ajettavaa riitti!
Great central road on jatkuvaa punaista hiekkaa... hiekkaa ja hiekkaa...
Matkaan pitää varautua hyvällä autolla, lisäbensalla, vedellä ja ruoalla!

Villikameleita!!

Satojen kilometrien hiekkatien jälkeen suurin helpotus oli maantie.. Ihana hiljainen tasainen maantie.

Niin ja joku aikamoisen suuri kivi!

Uluru.

Hedelmien salakuljettamista!!
Paholaispersikka matkusti hyvin pakattuna Northern Territorysta South Australiaan, hahaa!
Värise, Australian tulli.

Port Lincolnissa meidän oli tarkoitus mennä haihäkkiin, mutta sen maksaessa maltaita päädyimmekin paikalliseen kotieläinpihaan .
Nälkäinen kenguru. Hän sai siemeniä. (Port Lincoln, Australia)

Herra Koala tähyää.

Kanojen taisto!

Mmmhhh... Barossa Valley ja Jacob´s Creecin viinitila.

Great Ocean Road

Twelve Apostoles

Jouluaatto Melbournessa! Melkein saatiin myös lunta, niin suuria rakeet olivat.

En muista enää rannan nimeä, mutta beach hutit olivat söpöjä!

Mount Kosciuszko, Australian korkein vuori.
Kuvassa PITI ilmaista kuinka hurjan lähellä ollaan lunta, mutta no... Tällainen siitä tuli!

Viimein Sydneyssä!!

Sydneyssä vietimme uudenvuoden hurrrjien tulitusten lomassa!
Mitä mainioimmat paikallisoppaat takasivat myös kokonaisvaltaisen kaupunkikierroksen, kiitos siitä!

Loppuloma meni löhötessä.. Gold Coast ja totaalinen ajomattomuus. ahh..